Ei mitään kerjäämistä

 

"Ai mitä? Ei me kerjätä. Ei ole nälkä. Mutta jos pudotat jotain, niin voidaan auttaa siivoamisessa!"
"Nope. Not hungry at all! But if you just happen to drop something, we can help you to clen the mess!"

"Tarjoan vaihdossa kebabistasi tätä ihanaa, tuoretta ja erittäin leikittyä Ikea-siiliä!"

"I can change my perfectly fresh and well played Ikea hedgehog to your kebab!"

Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta kaikille!
Meidän elämässä ja arjessa tapahtuu niin paljon kaikkea, että blogi on jäänyt aivan liikaa huomiotta. Yritän parhaani, että saisin taas päivityksiin jonkinlaista rytmiä. Pitää kertoa tulevista pentusuunnitelmistakin, näyttelymenestyksestä ja kaikesta muusta hauskasta.
Mutta sitä ennen, Hyvää Juhannusta jokaiselle!

Mount Mamman valloitus

Uusia pentuja ja niiden temppuja odotellessa tuli muisteltua edellisiä katraita ja niiden veikeyksiä.
Tämä on hieman vanhempi tarina. Silloin kuvattiin sentalvisia pentuja ja koko katras vilisteli pitkin eteistä suurella innolla. Paitsi yhtäkkiä yksi puuttui. Elma oli kateissa.

Ennenkuin paniikki ehti iskeä, karkulainen keksittiin akvaarion takaa. Selitykseksi sanon, että eteisessä on isompi metrin mittainen allas katselukorkeudella. Sen alla on ison altaan pohjan kokoinen taso, jolla on paljon pienempi allas aivan tason etureunassa. Niinpä pikkualtaan takana on pieni hylly, jolla koiranpentu voi näppärästi kiivetä. Koska vieressä oli toisella puolen seinä ja toisella toinen pikkuallas, hyllyltä pääsi pois vain takakautta. Tässä kohdassa Elma ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Alhaalla oli pimeää ja huiskivia käsiä, ylhäällä hyllyn päällä valoisaa ja altaan läpi näkyivät sisarukset ja ihmiset. Oli melkoinen työ saada keploteltua tenava hyllyltä alas ja oikeaan suuntaan. Ei mikään nautinto itselle.

Sankarin sisarukset sen sijaan nauttivat tapahtumasta suuresti. Mitäs Elmasta, mamma makasi mahallaan lattialla ja siinähän syntyi aivan loistava kiipeilypuu. Ähinää ja puhinaa ja vinkeitä heilahteluja, mikäs sen kiinnostavampaa.

"Oo-hops! Hirmu korkea vuoristo tässä!" tuumailee Dina.

"Mitäs täältä löytyy?"

"Entäs täältä?"

"Mitä siellä on? Ai, siskohan se siellä!"

 

"Hahaa! Kerrankin yletyn hyvin tähän Äiskän nutturaan!"

Meirakin tuli katsomaan mitä kivaa Dina puuhaa.

"Oi! Äiskän nuttura!"

"Otankin sen tästä mukaani", tuumii Meira.

"No mitä ihmettä? Onpas se nyt tiukassa!"

"Kumma juttu, ei se nyt irronnut. Ihan kuin se olisi kiinni jossakin."

"No, jyrsin sitä ihan tässä paikallaan sitten", Meira pättää.

 Ja löytyihän se Elmakin lopulta.

"Valoa!"

"Melkein eksyin ja jäin jumiin. En kyllä enää mene moisiin koloihin!"

"Paitsi se yksi kolo jäi kyllä haistelematta. Mitäs jo kävisin vähän katsomassa uudestaan...."

Kiitos kuvista Anni T.

Hirmuisia heposia!

Olipa kerran kaksi pientä basenjityttöä, siskokset Hela ja Meira. Eräänä päivänä he olivat yhdessä kävelyllä ja yllättäen näkivät aivan outoja otuksia.

Once upon a time there were two little basenji sisters, Hela and Meira. Once they were on their walk and suddenly saw really strange creatures.

Otukset seisoivat hiljaa paikallaan tuijotellen.
Creatures were standing still and just stearing.

 

Meira: Oho! Katso sisko, mitä ihmettä nuo ovat
Hela: Enpä ole ennen nähnyt!
Meira: Oh! Look, sis, what on earth are those?
Hela: I have never seen those!

Meira: Katsonpa täältä tarkasti enkä mene lähemmäs.
Meira: I'll look carefully from here, not going closer.

 

Hela: Näkisinköhän paremmin täältä päin?
Hela: Would I see them better from this side?

 

Hela: Heippa! Keitäs te olette? Ai hevosia? Ihan vaan täältä kauempaa moikkailen.
Hela: Hi! Who are you? Ou, horses? Just saying hello from hear farer.

 

Meira: Jos sisko uskaltaa noita nuuhkia niin kyllä minäkin. Luulisin.
Meira:If my sister dares to go so near then I can go too. I think.

 

Hela: Huh, kylläpä on jännää. Taidan syödä tämän kävyn sillä välin kun mietin mitä pitäisi tehdä.
Hela: Uh, this is so exiting. I think I'll eat this pine cone while I figure out what I should do.

 

Meira: Ai käpy? Mulle kanssa!
Meira: Cone? I want one too!

Ja sitten he menivät kotiin.
And then they went home.

Tervetuloa Rowan

Toivotamme tervetulleeksi Suomeen kennelimme uusimman lisäyksen, Yulara Rowan. Rowan saapui Suomeen Ruotsista laivalla kanssani, bussimatkusti kainalossa kotiini asti (auto hajosi Forssaan jo menomatkalla) ja muutti perheensä luokse kuluneen viikon aikana. Lapset nimesivät pienen puoliafrikkalaisensa uudestaan piirretyn elokuvan leijonan mukaan, hän on nyt Nala.

Nalan takaa tulee uutta verta paitsi omiin linjoihini, myös globaalistikin. Isänsä Oden, Senjabi My Sweet Desiree, on tuotu Ruotsiin Uudesta-Seelannista asti ja sen takaa löytyy kiinnostavia Australialaisia linjoja.

Nalan emä Gali, Avongara Angali, on uutta verta ihan mihin linjoihin hyvänsä. Gali on omistajansa Mian suoraan Kongosta hakema ja on muiden vastaavien viidakkotuontien tavoin saanut yhteiseksi "etunimeksi" Avongaran. Avongara-basenjeista puhuttaessa tarkoitetaan sekä näitä suoria tuonteja että niiden keskinäisiä jälkeläisiä.

Galista kiinnostuin jo ensimmäisien näkemieni kuvien myötä, mutta ihastuin toden teolla nähtyäni Galin ruotsalaisessa basenjien erikoisnäyttelyssä, Salassa. Silloin jo toivoin saavani joskus mahdollisuuden tutustua tähän eleganttiin neitoon ja hänen jälkeläisiinsä paremmin. Ja niinpä meille lopulta saapui pitkän suunnittelun jälkeen pikkuinen Rowan!

Welcome to Finland little Yulara Rowan! She is our newest little addition. She has her own family where she is enjoying her life with two cats. Her pedigree is very interesting with her momma Gali, Avongara Angali. Gali is very elegant basenji directly from Africa.
Rowan is super sweet yodeler who loves to play with humans, yodel to them and she waggs her tail all the time. She really is a truly sunny little girl!



Nala nauttii elämästään herrasmies Haukun kainalossa.


Pisan kalteva basenji! The leaning basenji of Pisa!

Pieni sininen koiranruokaämpäri

Olipa kerran aivan tyhjä ja hylätty pieni sininen koiranruokaämpäri. Sattumalta sen löysivät siskokset Tuve ja Sikke. Once upon a time there was little lonely dogfood bucket. Sisters Tuve and Sikke just found it.

"Olkoon kuinka tyhjä vain, aina sinne on joitakin muruja jäänyt", sanoi Tuve. "Empty?" said Tuve. "There is always something left for me."

"Hei! Siskon kieli ylettyy pohjalle asti!" Sikke on aivan hämmästynyt. "Hi sis, I can see your tongue!" Sikke was surprised.

"Minulle kanssa", Sikke sanoo ja Tuven mielestä tästä riittää ihan hyvin molemmille. Sikke wanted some too and Tuve tought there would be plenty for both.

"Äiti, se loppui jo. Saadaanko vielä lisää?" "Mom, now it is empty. Can we have some more, please?"