Näytetään tekstit, joissa on tunniste Meira. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Meira. Näytä kaikki tekstit

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Helteinen kesä, ihana ja kamala samaan aikaan.

Helteinen kesä on samaan aikaan ihana ja haastava, riippuu ihan keneltä kysyt. Koirat nauttivat auringossa loikoilemisesta, mutta niillä olisi tarve tehdä muutakin, mutta helteessä eivät jaksaisi kuitenkaan. Niinpä meillä on erään kasvatin omistajan sanoja lainatakseni aina hämärän tullen "iltavillit" ja silloin koiruudet riehuvat saparo suorana. Itselle lämmin on pääsääntöisesti ihan mukava olotila, kunhan olisi se iglu missä vielä jäähdytellä kunnolla aina öiseen aikaan.

Ylh.vas: Hela, Sikke, Neepi
Alh.vas: Mikke, Laku, Morris,

Meillä on viimeksi kuluneen vuoden parin aikana tapahtunut laumassa kaikenlaisia muutoksia. Meira muutti ihanaan kotiin ja siellä hän nyt nauttii ainoana koirana olostaan. Hela ikävöi siskoa alussa, mutta muutama tapaaminen riitti jo varmistamaan, että pysyvää sopua ei siskojen välille enää synny. Ensimmäinen vartti on suloista katsottavaa, mutta siihen se valitettavasti jääkin. Onneksi Meira pääsi niin ihanaan kotiin, ettei paremmasta väliä. Uuden emännän sanoin "Kyllä se Meira olisi ihan hukkaan mennyt, jos se ei olisi lapsiperheeseen päässyt." Siellä ollaan kaikin puolin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Ja niin olemme mekin. On ihanaa tietää, että oma mussukka saa kaiken huomion ja rakkauden uudessa kodissaan.

Valtterikin muutti uuteen kotiin. Hänellä on aivan ihana emäntä ja perhe! Sikke ja Hela pääsivät jopa käymään kylässä ja ovat muutenkin nähneet Valtteria. Heidän kohtaamisensa menevät niin hyvin! Valitettavasti pikkupojat Neepi ja Morris pitävät tästä ihanasta olotilasta olla "herrana talossa" aivan liikaa. Mietin jopa pitäisikö toiselle etsiä koti, jossa se voisi olla ylhäisessä yksinäisyydessään ilman toisia koiria.

Toisaalta, Neepi ja Morris tulevat loistavasti toimeen äitini poikien Lakun ja Miken kanssa. Pojat ovat olleet tämän kesän ja kevään aikana täällä melko säännöllisesti ja ovat jatkossakin. Neepi taantuu näiden kahden kanssa aivan pennuksi ja pussailee suupieliä ja matelee maassa toisten edessä sydämensä kyllyydestä. Henkilökemioilla on suuri merkitys niin ihmisten kuin koirienkin kanssakäymisessä.

Toivon kaikille ihmisille ja nelijalkaisillekin ihanaa lämmintä kesää! Kyllä se talvi sieltä vielä tulee.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Tuplaroppi Lahden toisesta ryhmiksestä.

Kävimme toukokuussa myös Sastamalassa ja Lahden toisessa ryhmiksessä myös. Sastamalassa ei mennyt ihan niin kuin Strömsöössä, tuomari ei nähnyt mitään hyvää koirissamme. Mutta sellaista tämä harrastus on, joskus osuu kohdalle, joskus ei. Kehään mennään aina kysymään sen kyseisen tuomarin mielipidettä koirasta juuri tänä päivänä ja juuri tässä kunnossa ja mielentilassa. Siitä on kenenkään aivan turha ottaa nokkiinsa tai nakella niskojaan. Tuomarilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, aivan niin kuin itsekin saa olla koirastaan aivan mitä mieltä haluaa. Niin hyvässä kuin pahassakin. :-) Nämä ovat peruspelisääntöjä ja niitä pitää kunnioittaa!

Seuraavana päivänä olimme taas Lahdessa, tällä kertaa tuomarina oli John R Walsh. Päivä alkoi sillä, että esitin ystävän erirotuista koiraa, shikokua nimeltä Ichiro. Tätä rotua ei juurikaan missään näe, ja tuntuikin hieman jännältä että juuri tässä näyttelyssä sattui olemaan kaksi samanväristä ja ikästä urosta, siis samassa luokassa. Mutta se ei haitannut ollenkaan. Ichiro oli ROP ja sai ensimmäisen sertinsä. Tämä oli vielä sen ja sen emännän ihka ensimmäinen näyttely, joten aivan huipusti meni! Onnea vielä Anne ja Ichiro!
Kuvat Tiina H.
Ichiro ROP.
Shikoku Ichiro. Shikoku on alkujaan japanilainen metsästyspystykorva.
 Guru onnistui olemaan taas paras uros ja tällä kertaa vieläpä ROP! Meira oli upeasti PN 2. Miten voikin olla näin hieno näyttelyputki päällä?
Lahti 10.5.2015 John R. Walsh
ROP Perrada Unican Guru The Great, VSP Sternhimmels Opera Operata.
 Tästä seurasi sitten sellainen harvinainen tilanne, että itsellä oli kaksi ROP-koiraa esitettävänä ryhmäkehässä. En olisi siitäkään selvinnyt ilman apua. Kiitos Tua!

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Tuplavaliot Lahdesta!

Lahdessa oli tänä keväänä peräti kaksi eri ryhmänäyttelyä. Ensimmäinen niistä oli vapunpäivänä 1.5. Sinne olimme ilmoittaneet Gurun (Perrada Unican Guru The Great) ja Meiran (Perrada Unican Iron Comes From Meroe).

Tuomarina toimi Paavo Mattila, joka juoksutti koiria niin että takuulla esittäjätkin pysyivät lämpiminä. Hän viehättyi Gurusta siinä määrin, että sijoitti sen parhaaksi urokseksi. Guru sai kolmannen sertinsä ja on uusi Suomen muotovalio! Olin niin iloinen!Se oli lopulta myös VSP!
Lisäksi Meira oli PN 2, sai sertin ja siitä tuli UUSI SUOMEN MUOTOVALIO! Toinen uusi valio samaan pentueeseen ja peräkkäisissä näyttelyissä! Jo kolmas uusi valio saman kuukauden sisällä! Olin niin onnellinen  ja ylpeä karvalapsistani! Leijuin! Uskomattoman hienoa!

Kehän reunalla kyllä huomattiin etteivät jalkani oikein ottaneet edes maahan enää. Kiitos juhlamaljoista Helena (alkoholitonta simaa päivän kunniaksi)! :-) Kiitos kaikille riemuani myötäeläneille! :-D
Kiitos kuvista Ismo I. ja Ari R!
Guru, Perrada Unican Guru The Great, VSP, Lahti RY, tuomari Paavo Mattila.
Guru, Perrada Unican Guru The Great, uusi Suomen muotovalio!
Meira, Perrada Unican Iron Comes From Meroe.
Uusin Suomen muotovaliomme!

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Uusi valio Kihniöstä

Kävimme tänä keväänä useissa eri näyttelyissä, erittäin hyvällä menestyksellä. Päivittelen näitä tänne vähän kerrallaan.
Kihniössä 18.4. oli ryhmänäyttely, tuomarina Rune Fagerström. Sinne oli ilmoitettuna meiltä kaksi koiraa, Mikke ja Meira (Perrada Unican Impressive ja Perrada Unican Iron Comes From). Paikalla piti olla kolmaskin basu, mutta se perui. Ensin kehään meni Mikke. Se sai ERIn ja SAn, niiden myötä myös sen halutun kolmannen sertinsä, joka teki siitä Suomen muotovalion! Hienoa! Ensimmäinen tästä pentueesta!
Seuraavaksi kehään meni Meira, joka myös sai kaiken mahdollisen ja sitä myöten toisen sertinsä. Jee!
Olin yksinäni koirien kanssa liikkeellä, joten sain apua roppikehään erittäin ystävälliseltä ja avuliaalta akitan omistajalta. Meira ROP, Mikke VSP! Kannatti herätä aamulla viideltä! ;-D

Meira ROP, Mikke VSP Kihniön ryhmänäyttelyssä 18.4.2015.
Kassillinen pokaaleja kotiin vietäväksi.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Mount Mamman valloitus

Uusia pentuja ja niiden temppuja odotellessa tuli muisteltua edellisiä katraita ja niiden veikeyksiä.
Tämä on hieman vanhempi tarina. Silloin kuvattiin sentalvisia pentuja ja koko katras vilisteli pitkin eteistä suurella innolla. Paitsi yhtäkkiä yksi puuttui. Elma oli kateissa.

Ennenkuin paniikki ehti iskeä, karkulainen keksittiin akvaarion takaa. Selitykseksi sanon, että eteisessä on isompi metrin mittainen allas katselukorkeudella. Sen alla on ison altaan pohjan kokoinen taso, jolla on paljon pienempi allas aivan tason etureunassa. Niinpä pikkualtaan takana on pieni hylly, jolla koiranpentu voi näppärästi kiivetä. Koska vieressä oli toisella puolen seinä ja toisella toinen pikkuallas, hyllyltä pääsi pois vain takakautta. Tässä kohdassa Elma ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Alhaalla oli pimeää ja huiskivia käsiä, ylhäällä hyllyn päällä valoisaa ja altaan läpi näkyivät sisarukset ja ihmiset. Oli melkoinen työ saada keploteltua tenava hyllyltä alas ja oikeaan suuntaan. Ei mikään nautinto itselle.

Sankarin sisarukset sen sijaan nauttivat tapahtumasta suuresti. Mitäs Elmasta, mamma makasi mahallaan lattialla ja siinähän syntyi aivan loistava kiipeilypuu. Ähinää ja puhinaa ja vinkeitä heilahteluja, mikäs sen kiinnostavampaa.

"Oo-hops! Hirmu korkea vuoristo tässä!" tuumailee Dina.
"Mitäs täältä löytyy?"
"Entäs täältä?"
"Mitä siellä on? Ai, siskohan se siellä!"
 
"Hahaa! Kerrankin yletyn hyvin tähän Äiskän nutturaan!"
Meirakin tuli katsomaan mitä kivaa Dina puuhaa.
"Oi! Äiskän nuttura!"
"Otankin sen tästä mukaani", tuumii Meira.
"No mitä ihmettä? Onpas se nyt tiukassa!"
"Kumma juttu, ei se nyt irronnut. Ihan kuin se olisi kiinni jossakin."
"No, jyrsin sitä ihan tässä paikallaan sitten", Meira pättää.
 Ja löytyihän se Elmakin lopulta.
"Valoa!"
"Melkein eksyin ja jäin jumiin. En kyllä enää mene moisiin koloihin!"
"Paitsi se yksi kolo jäi kyllä haistelematta. Mitäs jo kävisin vähän katsomassa uudestaan...."
Kiitos kuvista Anni T.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Järvenpään näyttely toukokuussa.

Nyt eivät uutiset tule ihan aikajärjestyksessä, mutta koittakaa kestää. :-)
Käsittelen kuvia ja kirjoittelen tekstejä sitä mukaa kuin ehdin, kerrottavaa olisi niiin paljon.

Toukokuun helteisimpänä viikonloppuna olimme Järvenpään näyttelyssä 24.5. tuomari Unto Timosen arvioitavina kolmen koiran voimin. Mukana oli Guru (Perrada Unican Guru The Great), Meira (Perrada Unican Iron Comes From Meroe) ja Hela (Perrada Unican I Shall Wear Midnight). Ensin olivat tietenkin urokset. Guru sai avoimessa luokassa ERIn ja SAn, sijoittui PU 3:ksi asti ja sai vara-sertin.
Guru, Perrada Unican Guru The Great.
Näin komea poika sai vara-sertin.
 Narttuja oli kaksi kappaletta ja molemmat tietenkin samassa luokassa. Erittäin suuri kiitos Sanna-Maijalle (Dakarai), joka avusti esittämällä Meiraa. Ja hyvin esittikin! Meiramoinen oli PN 2 sertin kera voitettuaan junnuluokan ja saatuaan SAn. Hela esiintyi ensimmäistä kertaa virallisissa luokissa ja hyvin meni. Hela sai ERIn, SAn ja oli luokan toinen. Siskolleen häviten (ja muutamia muita voittaen) Hela oli PN 3 ja sai vara-sertin.

Eli kaksi vara-sertiä ja yksi serti samalla reissulla! Tuntui kyllä varsin mukavalta!
Kiitoksia kaikille, jotka mahdollistivat tämän mukavan päivämme! Antille, Sanna-Maijalle ja äidilleni erityiskiitokset!
Hela, Perrada Unican I Shall Wear Midnight. Eka virallinen näyttely ja heti tuli vara-serti.
Pikkupippurimme Meira, Perrada Unican Iron Comes From Meroe, ja ensimmäinen sertinsä.
"Huh huh, onpa kuumaa!" Basenjihan ei kovin helpolla läähätä.

So much to tell, so many things have happened. So many things to come :-) And so so little time to spend with PC. But I try do my best, and here is now one little bit older news, but I still feel it is worth to tell.

We were at Järvenpää dog show at May. Judge was mr Unto Timonen. We had three basenjis with us, Guru, (Perrada Unican Guru The Great), Meira (Perrada Unican Iron Comes From Meroe) and Hela (Perrada Unican I Shall Wear Midnight). And I am very pleased how it all went. Guru was BM 3 with res-CC, Hela too got res-CC, she was BF 3. And our little Meira was BF 2 with her first CC! So happy about that!

Big thanks for those who made this possible! Special thanks goes to Sanna-Maija (Dakarai), Antti and my mother!

tiistai 20. toukokuuta 2014

Valtterin ja Essin pentuja

On ollut ilo päästä seuraamaan Valtterin ja Essin pentujen kasvua ja kehitystä, joidenkin kohdalla useammin, toisten kohdalla harvemmin ja vähän etäämmältä. Hienosti näyttävät vekkulit kasvavan, sen kun vain kaunistuvat ja komistuvat iän myötä.

Ensimmäisenä näistä pentusista esittäytyy Lempi, Bastillin Apple Of My Eye. Kuten tuosta yhdestä kuvasta näkyy, Lempi on monessa asiassa kuin emonsa Essin kopio. Kopioita löytyy noista muistakin. Torsti muistuttaa kovasti isäänsä joissakin kuvissa, Kauko samoin. Tosin Kauko muistuttaa kovasti myös Meiraa, siskopuoltaan joka on myös Valtterin lapsia. Tässä kuvia vähän kaikista eri aikakausilta.
Lempi, Bastillin Apple Of My Eye.
Kuva: M-L Laitinen.
Vasemmalla Lempi, oikealla Essi.
Kuvat Tanja T.
Edi, Bastillin Ants'N The Pants.
Jere ja piilokuvakoira Kauko.
Kuva: Tanja T.
Torsti. Kuva: Josefiina N.
Torsti, Bastillin Andy McRed.
Kuva Josefiina N.
Kuvassa alapuolella vertailun vuoksi isukki Valtteri suunnilleen kuukautta vanhempana.
Valtteri, Zahleka My Own Way.
Kuva: Hanni J.
Kauko, Bastillin Aviator'N Me.
Kauko, Bastillin Aviator'N Me.
Alakuvassa kovasti samanoloinen siskopuoli Meira.
Meira, Perrada Unican Iron Comes From Meroe.
Kauko.
Meira.
Isukki Valtteri tenavana.
Valtteri, FI MVA Zahleka My Own Way.
Tuommoinen siitä sitten tuli. Komea mies!