lauantai 13. joulukuuta 2014

Mount Mamman valloitus

Uusia pentuja ja niiden temppuja odotellessa tuli muisteltua edellisiä katraita ja niiden veikeyksiä.
Tämä on hieman vanhempi tarina. Silloin kuvattiin sentalvisia pentuja ja koko katras vilisteli pitkin eteistä suurella innolla. Paitsi yhtäkkiä yksi puuttui. Elma oli kateissa.

Ennenkuin paniikki ehti iskeä, karkulainen keksittiin akvaarion takaa. Selitykseksi sanon, että eteisessä on isompi metrin mittainen allas katselukorkeudella. Sen alla on ison altaan pohjan kokoinen taso, jolla on paljon pienempi allas aivan tason etureunassa. Niinpä pikkualtaan takana on pieni hylly, jolla koiranpentu voi näppärästi kiivetä. Koska vieressä oli toisella puolen seinä ja toisella toinen pikkuallas, hyllyltä pääsi pois vain takakautta. Tässä kohdassa Elma ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Alhaalla oli pimeää ja huiskivia käsiä, ylhäällä hyllyn päällä valoisaa ja altaan läpi näkyivät sisarukset ja ihmiset. Oli melkoinen työ saada keploteltua tenava hyllyltä alas ja oikeaan suuntaan. Ei mikään nautinto itselle.

Sankarin sisarukset sen sijaan nauttivat tapahtumasta suuresti. Mitäs Elmasta, mamma makasi mahallaan lattialla ja siinähän syntyi aivan loistava kiipeilypuu. Ähinää ja puhinaa ja vinkeitä heilahteluja, mikäs sen kiinnostavampaa.

"Oo-hops! Hirmu korkea vuoristo tässä!" tuumailee Dina.
"Mitäs täältä löytyy?"
"Entäs täältä?"
"Mitä siellä on? Ai, siskohan se siellä!"
 
"Hahaa! Kerrankin yletyn hyvin tähän Äiskän nutturaan!"
Meirakin tuli katsomaan mitä kivaa Dina puuhaa.
"Oi! Äiskän nuttura!"
"Otankin sen tästä mukaani", tuumii Meira.
"No mitä ihmettä? Onpas se nyt tiukassa!"
"Kumma juttu, ei se nyt irronnut. Ihan kuin se olisi kiinni jossakin."
"No, jyrsin sitä ihan tässä paikallaan sitten", Meira pättää.
 Ja löytyihän se Elmakin lopulta.
"Valoa!"
"Melkein eksyin ja jäin jumiin. En kyllä enää mene moisiin koloihin!"
"Paitsi se yksi kolo jäi kyllä haistelematta. Mitäs jo kävisin vähän katsomassa uudestaan...."
Kiitos kuvista Anni T.

1 kommentti: