Sydäntäsärkevät hyvästit Jusulle

Jusu, FIN MVA Perrada Unican Valorous'N Shiny
29.12.2003 - 05.08.2016

Kultaistakin kultaisempi Jusu matkasi pari viikkoa sitten Sateenkaarisillalle. En vieläkään osaa hyväksyä asiaa, vaikka tapahtuma oli odotettavissa ja koiran kannalta oikea ratkaisu. Miten Jusu, joka ei koskaan edes kasvanut aikuiseksi, voi muka yhtäkkiä olla vanha? Sydäntä särkevän ikävä Jusua!

With heavy heart I let you know that our dear foreveryoung Jusu went to Rainbowbridge two weeks ago. I still can't accept it. He never even grew up so how could he grow old? We miss him so uncredibly much.

 

 

 

 

Sateenkaarisilta

Juuri taivaan tällä reunalla on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

 

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

 

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

 

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

 

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä, ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

 

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Kevätaurinkoa

Kevät etenee suurin harppauksin ja on tuonut mukanaan myös aurinkoa ja joitakin lohdullisen sumuisia aamuja. Lunta, räntää, vesisadetta ja kaikkea muutakin on kyllä mahtunut mukaan. Aurinko tuntui pitkän talven jälkeen vanhalta ystävältä ja samalla se sai oivaltamaan kuinka pitkä, toiminnantäyteinen ja ajoittain raskaskin talvi ja sitä edeltävä syksy on oikeasti ollut.

Syksyn yllätys itselle oli kummipentue ja iloinen yllätys olikin. Tenavista on kasvamassa kauniita ja tervehermoisia basenjinuorukaisia. Rollo majailee Annin luona ja etsii edelleen omaa sijoituskotiaan. Toivottavasti semmoinen pian mukavalle koiruudelle löytyisi. Oli ihanaa päästä nauttimaan niidenkin pentuajasta!

Talven suuriin pettymyksiin kuului Siken jääminen tyhjäksi. Kyseessä oli ensimmäinen yritykseni keinosiemennyksen saralla, eikä tämä kovin innosta niitä kokeiluita jatkamaan. Sikellä on yhdet pennut, mutta toivoin sille toisia turvatakseni oman narttulinjani, jolla on juurensa kantakoiraani Suhinaan kahden vuosikymmenen taakse. On uskomaton rikkaus ja jalostusta tukeva työkalu tuntea sukutauluissa esiintyvät koirat ja niiden sisarukset, jälkeläiset ja muut sukulaiset ihan koirakohtaisesti ja tietää niiden luonteet ja terveystiedot pitkältä ajalta. Niitä tietoja ja kokemuksia ei voi isollakaan rahalla saada.

Odotettuja suru-uutisia on tullut muutamia pitkin talvea vanhojen kasvattien poismenojen myötä. Näistä lisää myöhemmin, kunhan ehdin etsiä kuvia viestien tueksi.

Talven suurin suru-uutinen, joka löi kertaheitolla jalat alta, keuhkot tyhjiksi ja kyyneleet silmiin olikin sitten järkytys vertaansa vailla. Toisen basenjikasvattajan koti paloi poroksi kivijalkaa myöten ja valitettavasti siinä menivät koiratkin samalla. Onneksi ihmishenki säästyi! Oli helppo eläytyä toisen suruun ja kuvitella moinen murhe ja menetys omallekin kohdalle. Olin todella ylpeä ja iloinen basenjiyhteisöstä, joka tämmöisen kauheuden kohdatessa oli valmis auttamaan niillä tavoilla kuin voivat. Hyvin nopeasti pystyyn polkaistiin keräys, jolla yritettiin saada tavaroita ja rahaa joilla selvitä edes alkuun. Ja tätä kirjoittaessani basuihminen on saanut elämäänsä takaisin jotakin tärkeää, nimittäin oman basenjinpennun. Olen siitä erittäin iloinen ja onnellinen! Onnea teille molemmille toisistanne!

Omat pennut ja koirat toivat uskomattomasti iloa ja tukea kaikkein raskaimpinakin hetkinä. Harvoin uhraamme ajatuksia sille miten tärkeää omanlaiseksemme muovautunut arki oikein onkaan. Mutta koiraihmiselle koirien omistaminen ja hoitaminen on elämäntapa ja perustavanlaatuinen osa onnellisuutta. Joskus toivoisi yhteiskunnankin ottavan sen paremmin huomioon.

Huolta tulevaan tuovat Kennelliiton uudet sopimuspohjat, jotka sanalla sanoen ovat haasteellisia kasvattajan näkökulmasta. Pahimmillaan ne yllyttävät sekä "lapsiavioliittoihin", pentumäärien lisäämiseen ihan vain varmuuden vuoksi että myös eläkeläiskoirien hylkäämiseen uuteen kotiin. Tähän asti olemme voineet järkevien sopimusten muodostaman pohjan avulla välttää joitakin jenkkien pahimpia ylilyöntejä, mutta nyt siitä on tulossa hyvin vaikeaa. Toivoisin kovasti että Kennelliitossa joku tulisi järkiinsä, puhaltaisi pilliin ja vetäisi uuden pohjat pois käytöstä ja lausuntakierrokselle rotujärjestöihin. Voisivat myös tajuta ettei vapaiden kansalaisten sopimusvapauden rajoittaminen ole ehkä oikea tapa säilyttää oikeusvaltion rakenne. Varsinkin jos uudistukset ja rajoitukset eivät edistä koirien tervettä jalostusta vaan pikemminkin vaarantavat sitä. No, eivät nyt sentään kaikki kohdat (oli siellä pari ihan hyvääkin muutosta), mutta muutama jäi kyllä harmittamaan. Kenties nyt tulevat uudet neuvottelut tekevät muutoksia joihinkin tärkeisiin kohtiin.

Oman pentueen poikavoittoisuus sai pohtimaan asioita toisellakin tavalla jatkon kannalta. Kaiken muun keskellä tuli etsittyä hyvää pentua ulkomailta ja hienosti löytyi parikin. Niiden tuontiin ja kaikkiin niihin liittyviin asioihin saatiin upotetuksi valtaisasti aikaa ja energiaa. Ilman Annia (Vanguardian basenjit) tästä ei olisi mitään tullutkaan. Wirkkeestä ja Dinasta lisää toisaalla tässä blogissa. Kiitokset vielä kasvattajille Joanna ja Anna!

Omista pojista osa etsii edelleen kotejaan, joten niistä voi kysellä vaikka puhelimitse.

Ja jottei asioista tulisi liian helppoja päätimme sitten vielä etsiä kaiken keskellä uuden kodinkin. Ensimmäiset viisi asuntoesittelyä ovat vielä hauskoja ja kiinnostavia, kolmenkymmenen kohdalla ajattelee vain että loppuisipa tämä jo. Mutta loppua kannattaa odottaa, sillä se onkin sitten palkitseva. Meidän tapauksessa yksi ratkaisevista tekijöistä on suuri piha, josta koirat voivat nauttia paljon enemmän kuin nykyisestä pikku lämpäreestä.


Näin kaunis paikka, jossa koirat pääsevät nauttimaan juoksemisesta ja me näkymistä.



Ja näin siellä sitten riehutaan! :-D



Monta suruviestiä kerralla, osa jo hieman vanhempiakin.

Tässä on muutamia suruviestejä, hieman jo vanhempiakin. Jotenkin ne ovat aina niin ikäviä ja surullisia, että ne aina kerääntyvät nipuiksi ja ehtivät hieman vanheta. Toisaalta ne ovat myös mielestäni tapa kunnioittaa koiran muistoa ja ehkä myös tapa kertoa kuolinsyistä, joten ovat vanhempinakin silti julkaisun arvoisia.

Jo viime vuoden joulukuussa Sateenkaarisillalle matkasi Taika, joka on hyvin monella tavalla ollut itselleni erityisen tärkeä. Taika oli se koira, joka selvisi kanssani kolarista. Siihen ei tullut naarmun naarmua, eikä se myöskään saanut edes autokammoa. Pieni ihmeellinen raidallinen prinsessa! Taika eli elämänsä hyvin rakastettuna perheenjäsenenä. Lopulta aivokasvaimen takia oli tehtävä se kaikkein vaikein päätös ja annettava Taikan mennä.

 R.I.P. Perrada Unican Unique Tigramisu, Taika.
16.01.2003-16.12.2013


Lepää rauhassa pikkuinen Mimma, ensimmäinen ikinä kasvattamani narttu. Suhina teki ensin kaksi pentueellista poikia ja kolmannessa syntyivät sitten ensimmäiset tytöt, Mimma ensimmäisenä. Siitä tämä pieni ihme sai virallisen nimensäkin. Pikku-Mirri kasvoi isoksi ja ihanaksi tytöksi, se on meidän Jusun äitikin. Mimma eli pitkän ja vauhdikkaankin elämän. Lopulta sairaus, joka vei myös Mimman siskon Lillin, vei voiton Mimmasta ja oli parasta päästä pieni rautainen rouva jatkamaan matkaa Sateenkaarisillalle.

R.I.P Perrada Unican Real Miracle, Mimma.
26.12.2001-19.12.2013


Keskellä kauneinta kevätpäivää nukkui pois Ada. Ilmeisesti vanhan koiran sydän ei kestänyt hellettä. Ada jätti suuren tyhjän paikan ihmistensä sydämiin. Onneksi sen tytär Pimu on paikalla tarjoamassa lohtua.

 R.I.P Perrada Unican Unique Monique, Ada.
16.01.2003-24.5.2014


Hyvin pian siskon perään lähti Retu. Retu eli hyvin rakastettuna ja erittäin hyvin ja huolellisesti hoidettuna perheenjäsenenä koko ikänsä. Retu oli tempperamenttinen ja valpas aina ja kaikkialla. Perheelleen se oli hyvin rakas ja tärkeä. Lopulta luusyöpä pakotti tekemään raskaan mutta koiran kannalta oikean päätöksen.

 R.I.P. Perrada Unican Unique Red Star, Retu.
16.01.2003-13.6.2014


Tässä vielä kerran runo Sateenkaarisillasta.

Sateenkaarisilta

Juuri taivaan tällä reunalla on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä, ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Suruviesti

Saimme yhden hyvin surullisen uutisen. Lillin veljeä Reppulia ei enää ole. Reppulin pitkään jatkunut köhiminen paljastuikin nielussa olleeksi kasvaimeksi. Armeliainta oli laskea vanha herra kulkemaan edeltä Sateenkaarisillalle. Syvin osanottomme omistajalle surussaan! Voimia!

R.I.P Perrada Unican Real Promise, Reppuli
26.12.2001 - 22.11.2013

Tässä vielä linkki vanhaan blogitekstiin, josta löytyy runo Sateenkaarisillasta.
http://perradaunican.blogspot.fi/2009/07/surullista.html

Vanhempi suruviesti

R.I.P Perrada Unican Striped Ruby, Arla.
28.12.2001 - 10.05.2013

R.I.P. Roope

Roope, FIN MVA Perrada Unican Perfect Promise
14.12.1999 - 25.2.2013
Synnyit kämmenilleni kolmetoista vuotta sitten ja nukahdit ikiuneen sylissäni aivan liian pian. Hyvästi sydämeni!

Born into my hands thirteen years ago, died in my lap just too soon. Farewell, my heart and soul!

Suruviestejä

R.I.P. Urho, Perrada Unican Splendid Guy
28-.12.2001 - 28.12.2012
Kasvaimen poistosta huolimatta syöpä oli ilmeisesti jo ehtinyt levitä. Hyvää matkaa Sateenkaarisillalle.

R.I.P Rappe, Perrada Unican Rabbet
26.12.2001 - 25.2.2013
Syövän käydessä ylittämättömän vaikeaksi oli pakko tehdä viimeinen palvelus Rapelle.

Viisitoista vuotta rakkautta, R.I.P Kimi

R.I.P Kimi, FIN MVA Kolunkallion Kibama.

21.12 1997 - 17.12.2012

Hyvää matkaa Sateenkaarisillalle uljas pieni musta ystävämme. Jaksoit liki viisitoista vuotta tuoda elämäämme iloa ja rakkautta omalla ainutlaatuisella tavallasi. Kaipaus on kova!

Our little black friend went to Rainbow bridge. Almost 15 years you brought love and joy to your lives by your own unique way. We miss you so much!

Surua

Elokuussa oli kohdattava ikävä tosiasia, Lillin dementia paheni nopeasti, suorastaan romahdusmaisesti ja oli parasta laskea rakas ystävä ja perheenjäsen kulkemaan edeltä.
Dementia ei suinkaan tehnyt Lillistä herttaista höperöä vanhusta, vaan epävarman paniikkikohtauksia aivan ennalta arvaamattomasti saavan pikkukoiran, joka jatkuvasti kyseli että mitä ihmettä nyt tapahtuu, äiti en ymmärrä ja pelottaa.
Kaikien muiden suruviestien jälkeen tuntui jotenkin uskomattoman epäreilulta, että Lillin muu terveys oli loppuun asti hyvä, kroppa oli kunnossa ja toimi. Lilli ei vain enää itse ollut tavattavissa.

Lepää rauhassa rakkaani! Ikävä on kova ja suru suuri! Tiedän, että tavallaan olet luonani kaikissa jälkeläisissäsi ja sukusi jatkuu kyllä, mutta mikään ei korvaa sinua. Kaipaan niin hännänheilutustasi ja iloista lauluasi, mutta olisi ollut vain itsekästä pitkittää elämääsi täällä. Hyvää matkaa Sateenkaarisillalle Suhina-emon ja muiden edeltä menneiden luokse.

R.I.P. Lilli, FIN MVA Perrada Unican Real Ranee, 26.12.2001-10.8.2012



Lilli ja edessä emonsa Suhina

Sateenkaarisilta

Juuri taivaan tällä reunalla on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä, ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...