Mount Mamman valloitus

Uusia pentuja ja niiden temppuja odotellessa tuli muisteltua edellisiä katraita ja niiden veikeyksiä.
Tämä on hieman vanhempi tarina. Silloin kuvattiin sentalvisia pentuja ja koko katras vilisteli pitkin eteistä suurella innolla. Paitsi yhtäkkiä yksi puuttui. Elma oli kateissa.

Ennenkuin paniikki ehti iskeä, karkulainen keksittiin akvaarion takaa. Selitykseksi sanon, että eteisessä on isompi metrin mittainen allas katselukorkeudella. Sen alla on ison altaan pohjan kokoinen taso, jolla on paljon pienempi allas aivan tason etureunassa. Niinpä pikkualtaan takana on pieni hylly, jolla koiranpentu voi näppärästi kiivetä. Koska vieressä oli toisella puolen seinä ja toisella toinen pikkuallas, hyllyltä pääsi pois vain takakautta. Tässä kohdassa Elma ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Alhaalla oli pimeää ja huiskivia käsiä, ylhäällä hyllyn päällä valoisaa ja altaan läpi näkyivät sisarukset ja ihmiset. Oli melkoinen työ saada keploteltua tenava hyllyltä alas ja oikeaan suuntaan. Ei mikään nautinto itselle.

Sankarin sisarukset sen sijaan nauttivat tapahtumasta suuresti. Mitäs Elmasta, mamma makasi mahallaan lattialla ja siinähän syntyi aivan loistava kiipeilypuu. Ähinää ja puhinaa ja vinkeitä heilahteluja, mikäs sen kiinnostavampaa.

"Oo-hops! Hirmu korkea vuoristo tässä!" tuumailee Dina.

"Mitäs täältä löytyy?"

"Entäs täältä?"

"Mitä siellä on? Ai, siskohan se siellä!"

 

"Hahaa! Kerrankin yletyn hyvin tähän Äiskän nutturaan!"

Meirakin tuli katsomaan mitä kivaa Dina puuhaa.

"Oi! Äiskän nuttura!"

"Otankin sen tästä mukaani", tuumii Meira.

"No mitä ihmettä? Onpas se nyt tiukassa!"

"Kumma juttu, ei se nyt irronnut. Ihan kuin se olisi kiinni jossakin."

"No, jyrsin sitä ihan tässä paikallaan sitten", Meira pättää.

 Ja löytyihän se Elmakin lopulta.

"Valoa!"

"Melkein eksyin ja jäin jumiin. En kyllä enää mene moisiin koloihin!"

"Paitsi se yksi kolo jäi kyllä haistelematta. Mitäs jo kävisin vähän katsomassa uudestaan...."

Kiitos kuvista Anni T.

Kuvaterveisiä Dinalta

Tässä muutamia kuvia Dinalta, Perrada Unican I Own The Desert. Kiitoksia Tanja ja Matti!

H-pentue ja I-pentue

Vaikka suru Roopen kuoleman takia on suunnaton, mykistävä ja migreenin aina uudestaan ja uudestaan laukaiseva, niin pennut auttavat keskittymään nykyhetkeen täysillä. Oma osansa nykyhetkeen keskittymisessä on pienillä naskalinterävillä pentuhampailla, joita on testailtu riemulla varpaaseen jos toiseenkin.

Tässä on muutamia kuvia pienistä hulivileistämme, joista suurin osa on jo lähtenyt maailmalle. Olen iloinen siitä, että useimmilla pikkuisillamme on koirakaveri uudessa kodissaan. Olen myös kiitollinen kaikille ystävillemme siitä, että luotitte meihin jälleen kerran ottaessanne uuden pienen kippurahännän perheenjäseneksenne. Teen parhaani ollakseni luottamuksenne arvoinen jatkossakin!

The grief and sorrow over Roope's death are owerwhelming. Luckily we have puppies helping us to concentrate at this very moment. Little sharp puppy teeth really make you realize when and where you are.

Here we have some pictures of our little darlings. I am very glad that many of our puppies will have basenji companion in their new homes too. I also am very thankful to our friends that you trusted us again when getting a new basenji as a familymember. Thank you all! I will do my best to be worth of your trust again in the future too.

Kuvat/Photos: Anni Toikka ja Hanni Joronen. Kiitos molemmille! Thank you both!

Perrada Unican Hound Sweet Hound, Luukas.

 

Perrada Unican Happy Sam 'NGreenSky, Shiro.

Perrada Unican Hat Full Of Sky, Runo.

Perrada Unican Impressive, Mikke.

Perrada Unican I Shall Wear Midnight, Hela.

 

Perrada Unican I Choose My Path, Chili.

Perrada Unican In The Garden Of Elma, Elma.

 

Perrada Unican I Own The Desert, Dina.

Perrada Unican Iron Comes From Meroe, Meira.