Kevät etenee suurin harppauksin ja on tuonut mukanaan myös aurinkoa ja joitakin lohdullisen sumuisia aamuja. Lunta, räntää, vesisadetta ja kaikkea muutakin on kyllä mahtunut mukaan. Aurinko tuntui pitkän talven jälkeen vanhalta ystävältä ja samalla se sai oivaltamaan kuinka pitkä, toiminnantäyteinen ja ajoittain raskaskin talvi ja sitä edeltävä syksy on oikeasti ollut.
Syksyn yllätys itselle oli kummipentue ja iloinen yllätys olikin. Tenavista on kasvamassa kauniita ja tervehermoisia basenjinuorukaisia. Rollo majailee
Annin luona ja etsii edelleen omaa sijoituskotiaan. Toivottavasti semmoinen pian mukavalle koiruudelle löytyisi. Oli ihanaa päästä nauttimaan niidenkin pentuajasta!
Talven suuriin pettymyksiin kuului Siken jääminen tyhjäksi. Kyseessä oli ensimmäinen yritykseni keinosiemennyksen saralla, eikä tämä kovin innosta niitä kokeiluita jatkamaan. Sikellä on yhdet pennut, mutta toivoin sille toisia turvatakseni oman narttulinjani, jolla on juurensa kantakoiraani Suhinaan kahden vuosikymmenen taakse. On uskomaton rikkaus ja jalostusta tukeva työkalu tuntea sukutauluissa esiintyvät koirat ja niiden sisarukset, jälkeläiset ja muut sukulaiset ihan koirakohtaisesti ja tietää niiden luonteet ja terveystiedot pitkältä ajalta. Niitä tietoja ja kokemuksia ei voi isollakaan rahalla saada.
Odotettuja suru-uutisia on tullut muutamia pitkin talvea vanhojen kasvattien poismenojen myötä. Näistä lisää myöhemmin, kunhan ehdin etsiä kuvia viestien tueksi.
Talven suurin suru-uutinen, joka löi kertaheitolla jalat alta, keuhkot tyhjiksi ja kyyneleet silmiin olikin sitten järkytys vertaansa vailla. Toisen basenjikasvattajan koti paloi poroksi kivijalkaa myöten ja valitettavasti siinä menivät koiratkin samalla. Onneksi ihmishenki säästyi! Oli helppo eläytyä toisen suruun ja kuvitella moinen murhe ja menetys omallekin kohdalle. Olin todella ylpeä ja iloinen basenjiyhteisöstä, joka tämmöisen kauheuden kohdatessa oli valmis auttamaan niillä tavoilla kuin voivat. Hyvin nopeasti pystyyn polkaistiin keräys, jolla yritettiin saada tavaroita ja rahaa joilla selvitä edes alkuun. Ja tätä kirjoittaessani basuihminen on saanut elämäänsä takaisin jotakin tärkeää, nimittäin oman basenjinpennun. Olen siitä erittäin iloinen ja onnellinen! Onnea teille molemmille toisistanne!
Omat pennut ja koirat toivat uskomattomasti iloa ja tukea kaikkein raskaimpinakin hetkinä. Harvoin uhraamme ajatuksia sille miten tärkeää omanlaiseksemme muovautunut arki oikein onkaan. Mutta koiraihmiselle koirien omistaminen ja hoitaminen on elämäntapa ja perustavanlaatuinen osa onnellisuutta. Joskus toivoisi yhteiskunnankin ottavan sen paremmin huomioon.
Huolta tulevaan tuovat Kennelliiton uudet sopimuspohjat, jotka sanalla sanoen ovat haasteellisia kasvattajan näkökulmasta. Pahimmillaan ne yllyttävät sekä "lapsiavioliittoihin", pentumäärien lisäämiseen ihan vain varmuuden vuoksi että myös eläkeläiskoirien hylkäämiseen uuteen kotiin. Tähän asti olemme voineet järkevien sopimusten muodostaman pohjan avulla välttää joitakin jenkkien pahimpia ylilyöntejä, mutta nyt siitä on tulossa hyvin vaikeaa. Toivoisin kovasti että Kennelliitossa joku tulisi järkiinsä, puhaltaisi pilliin ja vetäisi uuden pohjat pois käytöstä ja lausuntakierrokselle rotujärjestöihin. Voisivat myös tajuta ettei vapaiden kansalaisten sopimusvapauden rajoittaminen ole ehkä oikea tapa säilyttää oikeusvaltion rakenne. Varsinkin jos uudistukset ja rajoitukset eivät edistä koirien tervettä jalostusta vaan pikemminkin vaarantavat sitä. No, eivät nyt sentään kaikki kohdat (oli siellä pari ihan hyvääkin muutosta), mutta muutama jäi kyllä harmittamaan. Kenties nyt tulevat uudet neuvottelut tekevät muutoksia joihinkin tärkeisiin kohtiin.
Oman pentueen poikavoittoisuus sai pohtimaan asioita toisellakin tavalla jatkon kannalta. Kaiken muun keskellä tuli etsittyä hyvää pentua ulkomailta ja hienosti löytyi parikin. Niiden tuontiin ja kaikkiin niihin liittyviin asioihin saatiin upotetuksi valtaisasti aikaa ja energiaa. Ilman Annia (Vanguardian basenjit) tästä ei olisi mitään tullutkaan. Wirkkeestä ja Dinasta lisää toisaalla tässä blogissa. Kiitokset vielä kasvattajille Joanna ja Anna!
Omista pojista osa etsii edelleen kotejaan, joten niistä voi kysellä vaikka puhelimitse.
Ja jottei asioista tulisi liian helppoja päätimme sitten vielä etsiä kaiken keskellä uuden kodinkin. Ensimmäiset viisi asuntoesittelyä ovat vielä hauskoja ja kiinnostavia, kolmenkymmenen kohdalla ajattelee vain että loppuisipa tämä jo. Mutta loppua kannattaa odottaa, sillä se onkin sitten palkitseva. Meidän tapauksessa yksi ratkaisevista tekijöistä on suuri piha, josta koirat voivat nauttia paljon enemmän kuin nykyisestä pikku lämpäreestä.
 |
| Näin kaunis paikka, jossa koirat pääsevät nauttimaan juoksemisesta ja me näkymistä. |
 |
| Ja näin siellä sitten riehutaan! :-D |
