Kun olet tuomassa ulkomailta Suomeen koiraa tai spermaa, niin ota huomioon tämä bruselloosista (teksti kopioitu Eviran sivuilta):
Lue erityisesti tuo kohta Leviämisen ehkäisy, sillä siitä näet kuinka huonosti muille koirillesi käy, jos uuden mukana tuleekin bruselloosi laumaan! Valinta on rankka, hyvästi aktiiviharrastus tai hyvästi koirat! Testaaminen etukäteen todellakin kannattaa!
"
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/brucella+canis
Koiran bruselloosi
Koiran bruselloosin aiheuttaa
Brucella canis -bakteeri. Eräät
muutkin brusellalajit,
B. abortus ja
B. suis voivat tarttua
koiraan.
Eläinlääkärin on ilmoitettava koiran bruselloosin esiintymisestä
eläintautilain ja
maa- ja
metsätalousministeriön asetuksen 1010/2013 mukaisesti joko
kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon. On tärkeää, että ilmoitus
tehdään viipymättä, viimeistään tuloksen varmistumista seuraavana arkipäivänä.
Kunnaneläinlääkärin on ilmoitettava löydöksestä myös terveyskeskuksen
tartuntataudeista vastaavalle lääkärille.
Taudin oireet
B. canis aiheuttaa muiden
Brucella-suvun bakteerien tavoin
kroonisen, useimmiten elinikäisen infektion.
B. canis hakeutuu sekä
narttujen että urosten sukuelimiin. Etenkin tartunnan alkuvaiheessa bakteereita
esiintyy myös imusolmukkeissa, jotka usein suurenevat, sekä veressä ja
sisäelimissä. Bakteerit lisääntyvät voimakkaasti tiineessä kohdussa ja
aiheuttavat sikiöiden kuoleman ja abortin tyypillisesti tiineyden loppupuolella.
Narttu voi synnyttää sekä kuolleita että eläviä pentuja. Abortin tai
synnytyksen yhteydessä ympäristöön erittyy runsaasti bakteereita, ja eritys voi
jatkua monta viikkoa. Tartunta on salakavala, koska nartulla saattaa olla
välillä myös onnistuneita pentueita. Bakteerien erittyminen lisääntyy
juoksuaikana hormonitoiminnan vaihtelun mukaan. Tartunta heikentää nartun
tiinehtyvyyttä.
Uroskoirille
B. canis aiheuttaa lisäkiveksen ja eturauhasen
tulehdusta. Bakteereita erittyy runsaasti siemennesteeseen. Myös urosten
virtsassa erittyy bakteereita, mutta vähemmän kuin siemennesteessä.
Täysikasvuisten koirien yleisoireet ovat yleensä vähäiset. Tartunta voi pysyä
piilevänä pitkään ja aktivoitua aika-ajoin. Urosten bruselloosi on helpompi
havaita kuin narttujen, koska tyypillisenä oireena on kivespussin suureneminen.
Tartunnan esiintyessä selkärangan alueella tai nivelissä voi koiralla olla
liikkumisvaikeuksia, kipuoireita ja halvauksia. Bakteeri voi aiheuttaa myös
silmätulehduksia. Keskushermosto-oireet ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
Taudin määritys ja näytteenotto
Oireettomien tartuntojen seulontaan käytetään ensisijaisesti
vasta-ainemääritystä. Eräät lähisukuiset bakteerit voivat aiheuttaa
serologisessa tutkimuksessa virhepositiivisen tuloksen. Virhenegatiivinen tulos
on harvinainen, ellei kysymyksessä ole niin uusi tartunta, että vasta-aineita ei
ole ehtinyt muodostua. Kliininen tauti voidaan todeta vasta-ainemäärityksen
ohella viljelemällä bakteeri kohtuerite-, veri-, virtsa-, sikiö- ja
kudosbiopsianäytteistä tai spermasta. Oireettomasta tartunnankantajasta
bakteerien osoittaminen on vaikeaa, koska niiden määrä on vähäinen.
B.
canis on hidaskasvuinen ja sen tunnistaminen on vaativaa. Tunnistus
Brucella-suvun tasolle tehdään Evirassa molekyylibiologisin menetelmin
ja tarvittaessa kanta lähetetään EU:n
Brucella-vertailulaboratorioon
lajimääritykseen.
Taudin leviäminen
Pääasialliset tartuntalähteet ovat abortoidut sikiöt, sikiökalvot, kohtuerite
synnytyksen yhteydessä tai juoksun aikana sekä urosten virtsa ja siemenneste.
Pennut saavat tartunnan infektoituneesta emästä. Uros tartuttaa erityisesti
astutuksen yhteydessä. Muissa eritteissä bakteereita on niin vähän, ettei niillä
ole merkitystä tartunnan lähteenä.
Bakteerit pääsevät elimistöön suun limakalvon läpi koiran nuollessa eritteitä
tai silmän limakalvon kautta. Lyhytaikaisessa kontaktissa tartunta ei kuitenkaan
siirry herkästi eläimestä toiseen tai ihmiseen. Saadakseen tartunnan koiran
tulee saada suun kautta noin miljoona bakteeria ja silmän sidekalvon kautta noin
10 000-100 000 bakteeria. Koiran virtsaan bakteereita erittyy 1000-1 000 000 / 1
ml.
Tarttuminen ihmiseen
B. canis voi tarttua koirasta ihmiseen. Perusterveille ihmisille
tartuntariski oireettomasta koirasta on hyvin vähäinen. Ihmiselle pääasialliset
tartuntalähteet ovat koiran abortoitu sikiö tai kuolleena syntyneet pennut,
sikiökalvot, kohtuerite synnytyksen jälkeen tai juoksuaikana, sekä uroksen
siemenneste tai virtsa. Muissa eritteissä bakteereita on niin vähän, ettei
niillä ole merkitystä tartunnan lähteenä. Vaikka ihmisten infektioannosta ei
tunneta, ihmiset eivät saa tartuntaa kovin helposti. Tauti muistuttaa muita
pitkittyneitä yleisinfektioita, ja oireet ovat useimmiten lieviä. Tietämys
B. canis- tartunnan esiintyvyydestä ihmisissä on puutteellista, koska
taudilla ei ole tunnusomaisia oireita ja ihmisille sopivia vasta-ainetestejä ei
ole yleisesti käytössä.
Ennaltaehkäisy ja leviämisen ehkäisy
Tartunnan ennaltaehkäisy kohdistuu ensisijaisesti tuontikoiriin sekä
siitoksessa käytettäviin ulkomaisiin koiriin. Ne tulisi tutkia
B. canis
-vasta-aineiden varalta. Suomessa tartuntariski on vähäinen.
Brucella-tartunnan leviämisen estämiseksi ihmisiin ja muihin koiriin
suositellaan tartuntaa kantavan koiran lopettamista. Jos koiraa ei lopeteta, se
tulee steriloida/kastroida, koska tartunta piilee sukuelimissä. Lisäksi
suositellaan antibioottihoitoa. Vaikka hoito ei läheskään aina eliminoi
bakteereita, se voi pitää kurissa kliinisiä oireita. Oireiden uusiminen ja
bakteerien eritys hoidon loputtua on mahdollista. Koiran kontaktia muihin
koiriin tulee välttää, eikä koiraa saa viedä näyttelyyn tai muihin
koiratapahtumiin.
Jos tartunta on päässyt kenneliin, tulee tartunnan saaneet koirat lopettaa ja
kaikki muut kennelissä asuvat tai tilapäisesti oleskelleet koirat tulee testata
B. canis -vasta-aineiden varalta vähintään kahdesti.
Vasta-ainepositiiviset koirat tulee poistaa kennelistä. Kennelin ympäristön
desinfiointi on myös erittäin tärkeää. Tavanomaiset desinfektioaineet tehoavat
hyvin, esimerkiksi klooripitoiset aineet ja peroksidihapot, kuten Virkon.
Jodipitoiset desinfektioaineet ovat tehokkaita.
Taudin esiintyminen Suomessa ja muualla
B. canis -tartuntoja esiintyy eniten maissa, joissa hygienian taso
on huono ja koirat saavat lisääntyä vapaasti. Tartunta on yleinen Etelä- ja
Väli-Amerikassa sekä USA:ssa. Euroopassa sitä on raportoitu mm. Saksassa,
Tsekissä, Espanjassa, Ruotsissa, Unkarissa ja Itävallassa. Australiassa ja
Uusi-Seelannissa ei todennäköisesti ole koiran bruselloosia.
Suomessa asuvalta koiralta todettiin ensi kertaa
B. canis -tartunta
vuonna 2008. Kyseessä oli sekarotuinen tuontikoira, jolla todettiin
B.
canis -vasta-aineita, ja bakteeri myös eristettiin selkärangan välilevystä
otetusta kudosnäytteestä. Vuonna 2013 todettiin yhdessä kennelissä usealla
koiralla
B. canis -vasta-aineita. Tartunnan lähteenä oli ulkomailta
tuotu narttukoira. Sen pentueen kymmenestä pennusta viidellä todettiin
B.
canis -vasta-aineita."