Taas kuulimme surullisen uutisen nuoresta auton alle jääneestä basenjista. Kyseistä koiraa oli ulkoilutettu irti ja lenkillä se oli sitten kohdannut auton - kohtalokkain seurauksin. Auton ja basenjin yhteenotoissa häviölle jää aina koiraparka.
Tämä nuoren koiran surullinen kohtalo ei ole edes harvinainen ja siksi se on vielä surullisempaa! Kasvattajat puhuvat tästä joka vuosi, aina ja kaikkialla. Ja silti joku kokeilee aina onneaan. Vuosittain kuulemme näitä viestejä, ja sehän siinä niin harmillista onkin.
Toivoisin, että omistajat kunnoittaisivat koiraansa ja sen viettirakennetta siinä määrin, että joko pitäisivät koiriaan irti vain aidatuilla alueilla tai vaihtoehtoisesti voisi sitten todella panostaa siihen luoksetuloon, siis todella kouluttamalla kouluttaa sen niin varmaksi kuin sen nyt näin vinttikoiran tyyppisellä koiralla vain voi. Riskipeli on aina riskipeliä ja tässä tapauksessa hinnan omistajan itsevarmasta "ei meille mitään satu" -asenteesta maksaa koira.
Basenji on jalostettu käytännön töissä riistaviettiseksi ja itsenäiseksi. Sen tehtäviin on kuulunut evään metsästäminen niin itselleen kuin omistajalleen. Vietti on vahva myös täällä länsimaisen kulttuurin keskellä. Kukaan ei ole vielä keksinyt keinoa kertoa suoraan geeneille ettei niiden palveluksia tarvita kuin vinttikoiraradalla.
Omistajalle tämä vietti voi tulla yllätyksenä. Osittain siitä syystä, että nuori basenji pysyy melko helposti mukana, se vasta katselee maailmaa ja opettelee elämää. Siksi omistaja voikin yllättyä ikävästi, kun ensimmäisen syksyn ja talven kuluessa tuleekin se hetki, jolloin basenji painelee tiehensä. Kuten kaikki teinit, koirakin aikuistuu ja haluaa kokeilla omia "siipiään". Jos molemmilla on tuuria, nuo kuvaannolliset siivet eivät muutu enkelin siiviksi kuten tässä tapauksessa kävi.
