lauantai 3. marraskuuta 2012

Surua

Elokuussa oli kohdattava ikävä tosiasia, Lillin dementia paheni nopeasti, suorastaan romahdusmaisesti ja oli parasta laskea rakas ystävä ja perheenjäsen kulkemaan edeltä.
Dementia ei suinkaan tehnyt Lillistä herttaista höperöä vanhusta, vaan epävarman paniikkikohtauksia aivan ennalta arvaamattomasti saavan pikkukoiran, joka jatkuvasti kyseli että mitä ihmettä nyt tapahtuu, äiti en ymmärrä ja pelottaa.
Kaikien muiden suruviestien jälkeen tuntui jotenkin uskomattoman epäreilulta, että Lillin muu terveys oli loppuun asti hyvä, kroppa oli kunnossa ja toimi. Lilli ei vain enää itse ollut tavattavissa.

Lepää rauhassa rakkaani! Ikävä on kova ja suru suuri! Tiedän, että tavallaan olet luonani kaikissa jälkeläisissäsi ja sukusi jatkuu kyllä, mutta mikään ei korvaa sinua. Kaipaan niin hännänheilutustasi ja iloista lauluasi, mutta olisi ollut vain itsekästä pitkittää elämääsi täällä. Hyvää matkaa Sateenkaarisillalle Suhina-emon ja muiden edeltä menneiden luokse.

R.I.P. Lilli, FIN MVA Perrada Unican Real Ranee, 26.12.2001-10.8.2012


Lilli ja edessä emonsa Suhina

Sateenkaarisilta

Juuri taivaan tällä reunalla on paikka, jota kutsutaan Sateenkaarisillaksi.

Kun sellainen eläin kuolee, joka on ollut täällä erityisen läheinen jollekulle, tuo lemmikki menee Sateenkaarisiltaan. Siellä on niittyjä ja mäkiä kaikille erityisille ystävillemme, jotta ne voivat juosta ympäriinsä ja leikkiä yhdessä. Siellä on paljon ruokaa, vettä ja auringonpaistetta, ja ystävämme ovat lämpimässä ja niillä on hyvä olla.

Kaikki sellaiset eläimet, jotka ovat olleet sairaita tai vanhoja, ovat jälleen terveitä ja elinvoimaisia; haavoitetut tai vammautuneet ovat jälleen eheitä ja voimakkaita, juuri sellaisia jollaisina muistamme ne menneitten aikojen unissamme. Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä yhtä pientä asiaa lukuun ottamatta: jokainen niistä kaipaa jotain jälkeen jäänyttä niille erityisen tärkeää henkilöä.

Ne kaikki juoksevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jolloin joku yhtäkkiä pysähtyy ja jää tuijottamaan etäisyyteen. Sen kirkkaat silmät ovat tarkkaavaiset, sen innokas keho vapisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmästä kiitäen vihreän ruohokentän yli nopeammin ja nopeammin.

Se on onnistunut näkemään sinut, ja kun sinä ja erityinen ystäväsi lopulta kohtaatte, te takerrutte toisiinne jälleennäkemisen riemussa ettekä koskaan enää eroa. Onnellisia suukkoja sataa kasvoillesi, kätesi hyväilevät rakastettua päätä, ja katsot jälleen kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutta eivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti