Akkujen latausta

Talvi ja kevät ovat olleet todella kiireisiä tänä vuonna. Koko ajan on tapahtunut jotain, olemme tehneet ja nähneet vaikka mitä! Olemme käyneet reissuilla ja saaneet paljon vieraita ja yökyläläisiä, koko ajan on ollut kovasti elämää. Ja se on ollut hauskaa ja ihanaa, kiitos kaikille kovasti siitä!

Nyt on hetki aikaa rauhoittua ennen uusia seikkailuja. Ja kyllähän basut osaavat rentoutua. ;-)

Hela nauttii auringosta.

Loru.

Loru lepäilee.

Kukkaisprinssi Neepi

Sikke ja Hela arvokkaasti keinussa.

Ja Morris pohtii, että kenenkäs kanssa sitä nyt leikkisi, kun kaikki muut ovat päiväunilla ja itsellä virtaa riittäisi.

Uudet Suomen muotovaliot Neppari ja Dina

Tulevaa talvea odotellessa tässä on pieni matkakertomus viime kevättalvelta.

Tämän vuoden maaliskuussa teimme viikonloppuretken Ikaalisiin ja Korpilahdelle koiranäyttelyihin, yksi harvoista näyttelyreissuista tänä vuonna. Mukaan autoon pakkasimme huikean määrän peittoja ja talvivarusteita koiria varten, sekä kassikaupalla kaikenlaisia muita varusteita.. Kovat pakkaset onneksi laskivat juuri tuon viikonlopun ajaksi. Täydellinen ajoitus!

Ensin kohteena oli Ikaalisten näyttely Jämiareenalla. Onneksi varasimme matkaan reilusti aikaa, sillä sekoileva navigaattori ajelutti meitä varsinaista maisemareittiä pitkin. Ihmettelin tovin miksi keskellä korpea on aivan valtavan leveitä ja tasaisia teitä korkeiden hankien reunustamina. No, jos siellä kerran armeijan kalustolla ajellaan, niin äkkiäkös ne tiet levenevät ja tasaantuvat. Hups! Ensi kerralla tarkistan reitin kyllä etukäteen kartasta.

No, onneksi seikkailuretkemme päättyi kuitenkin oikeaan paikkaan ja aikaakin oli vielä reippaasti. Ehdimme harjoitella ja tutustua paikkoihin joka koiran kanssa rauhassa. Mukana olivat Neppari (Perrada Unican Muppet Show Mornings) ja Dina (Viola Dea Callista) sekä seuraavan päivän näyttelyyn ilmoitettu Morris (Perrada Unican More Is More).

Kehässä Neepi liiteli tyylilleen uskollisesti kepeästi ja vaivattomasti. Niinpä se päätyikin lopulta ROPiksi asti napaten matkan varrella viimeisen valion arvoon tarvitsemansa sertin. Neepi on nyt virallisesti FI MVA Perrada Unican Muppet Show Mornings! Jee!!! Samalla kerralla valioitui muuten VSP-koira, Marjukan kaunis Maya. Onnea Marjukka ja Maya!
Dina oli luokan toinen.

Neepi ja Maya.

Neepi ROP ja Maya VSP, Perrada Unican Muppet Show Mornings ja Ajibu Proud Mary. Kaksi uutta valiota samalla kertaa!

 Ryhmissä Neepi vielä pääsi jatkoon kuuden parhaan joukkoon, vaikka ei sitten ryhmässä sijoittunutkaan. Olimme hyvin tyytyväisiä ihanaan pieneen valioluokkaiseen poikaamme! Varsinkin kun viime kesän seikkailujen ja kauhujen jälkeen olimme näin hyvässä tilanteessa ja Neepi kunnossa, vaikka toinen korjaava leikkaus olikin jo näköpiirissä. Tämä oli hyvä hetki nautiskella pitkän työn tuloksista!

Yön vietimme mukavasti pitkämielisten sukulaisten luona ja aamulla saimme vielä mukavaa seuraa näyttelyyn sekä talon emännästä että muutamista kasvateista omistajineen. Kiitos teille kun jaksoitte tulle kippurahäntien kanssa katsomaan ja kannustamaan! Oli mukava nähdä!

Ensin kehään meni Morris, joka voitti luokkansa, oli PU 2 ja sai varasertin! Narttujen vuorolla Dina liihotteli kehään, esitteli kaunista sivuliikettään ja kiilasi paikalle PN 1 saaden sertin ja valioituen! Se oli myös VSP! Upeeta!!! FI MVA Viola Dea Callista oli siis tämän viikonloppureissun toinen uusi valio! Olimme niin iloisia, ylpeitä ja kiitollisia näistä hienoista tuloksista! Iloa lisäsi se, että saimme jakaa nämä hetket ystävien kanssa!

 

Dinasta tuli juuri uusi Suomen muotovalio!!!

Dinan naparetkeilyvarusteet kehää odotellessa.

Haukkumaton basu nimeltä Haukku. :-)

Kannatusjoukot Haukku ja Sara.

Puss! Jääkylmä kirsu! 

Paco

Super kannatusjoukot ja ihana apu! Kiitos!

Tämän viikonloppureissun ruusukevirta meille.

Helteinen kesä, ihana ja kamala samaan aikaan.

Helteinen kesä on samaan aikaan ihana ja haastava, riippuu ihan keneltä kysyt. Koirat nauttivat auringossa loikoilemisesta, mutta niillä olisi tarve tehdä muutakin, mutta helteessä eivät jaksaisi kuitenkaan. Niinpä meillä on erään kasvatin omistajan sanoja lainatakseni aina hämärän tullen "iltavillit" ja silloin koiruudet riehuvat saparo suorana. Itselle lämmin on pääsääntöisesti ihan mukava olotila, kunhan olisi se iglu missä vielä jäähdytellä kunnolla aina öiseen aikaan.

Ylh.vas: Hela, Sikke, Neepi
Alh.vas: Mikke, Laku, Morris,

Meillä on viimeksi kuluneen vuoden parin aikana tapahtunut laumassa kaikenlaisia muutoksia. Meira muutti ihanaan kotiin ja siellä hän nyt nauttii ainoana koirana olostaan. Hela ikävöi siskoa alussa, mutta muutama tapaaminen riitti jo varmistamaan, että pysyvää sopua ei siskojen välille enää synny. Ensimmäinen vartti on suloista katsottavaa, mutta siihen se valitettavasti jääkin. Onneksi Meira pääsi niin ihanaan kotiin, ettei paremmasta väliä. Uuden emännän sanoin "Kyllä se Meira olisi ihan hukkaan mennyt, jos se ei olisi lapsiperheeseen päässyt." Siellä ollaan kaikin puolin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. Ja niin olemme mekin. On ihanaa tietää, että oma mussukka saa kaiken huomion ja rakkauden uudessa kodissaan.

Valtterikin muutti uuteen kotiin. Hänellä on aivan ihana emäntä ja perhe! Sikke ja Hela pääsivät jopa käymään kylässä ja ovat muutenkin nähneet Valtteria. Heidän kohtaamisensa menevät niin hyvin! Valitettavasti pikkupojat Neepi ja Morris pitävät tästä ihanasta olotilasta olla "herrana talossa" aivan liikaa. Mietin jopa pitäisikö toiselle etsiä koti, jossa se voisi olla ylhäisessä yksinäisyydessään ilman toisia koiria.

Toisaalta, Neepi ja Morris tulevat loistavasti toimeen äitini poikien Lakun ja Miken kanssa. Pojat ovat olleet tämän kesän ja kevään aikana täällä melko säännöllisesti ja ovat jatkossakin. Neepi taantuu näiden kahden kanssa aivan pennuksi ja pussailee suupieliä ja matelee maassa toisten edessä sydämensä kyllyydestä. Henkilökemioilla on suuri merkitys niin ihmisten kuin koirienkin kanssakäymisessä.

Toivon kaikille ihmisille ja nelijalkaisillekin ihanaa lämmintä kesää! Kyllä se talvi sieltä vielä tulee.

Pojat kotia vailla

Neppari etsii omaa kotia tositarkoituksella! Jos olet aktiivinen, harrastava ja rakastat ruttuotsaasi
sydämesi täydeltä, Neppari on juuri oikea koiruus sinulle! Neppari ei ole suurien eleiden vaan suurien tunteiden mies. Harrastuksia rajoittanee vain mielikuvitus, ja ainakin näyttelyihin pikkumiehellä on paljonkin potentiaalia.

Etsin rakkautta, rapsutuksia ja lenkkiseuraa. Sinäkö se oot?

Morris etsii omaa rakastavaa sylipaikkaa kokeneesta koirakodista. Morris on huumorintajuinen, jääräpäinen, energinen ja aivan liian fiksu ollakseen koira. Huumorintajua vaaditaan myös tulevalta omistajalta, jotta kaikesta tulevasta selviää otsan menemättä kurttuisemmaksi kuin basulla itsellään. ;-) Morris rakastaa sydämensä täydeltä, joten halailu ja rapsuttelu suuressa määrin aktivoinnin lisäksi kuulostaisivat loistavilta.

Kaltaiseeni törmäät vain kerran elämässä. Oletko valmis suureen seikkailuun?

Jos kiinnostuit pojista, ota ilomielin yhteyttä: Heidi 040 701 9559

Tervetuloa Suomeen Dina!

Tämä on ollut jännittävä kevät monessa mielessä, mutta nyt hieman helpottaa, kun tämäkin tyttönen on lopulta saapunut Suomen kamaralle. Tervetuloa uuteen kotimaahan pieni trikkiprinsessa Dina! Dinan virallinen nimi on Viola Dea Callista ja hän muutti tänne Novosibirskistä. Dinan uusi koti on Outin ja Remun hellässä huomassa ja tuonti on tehty yhdessä Vanguardian kennelin kanssa.
Kiitos kasvattaja-Anna, Anni ja Outi, kun teitte tämän mahdolliseksi! Dina on supersuloinen rakastettava pikkuneiti ja ensi kesää kaikkine aktiviteetteineen odotellaan jo kovasti!

Dina eli Viola Dea Callista.

Dina on the move.

Princess Dina.

 Dina on ehtinyt jo käydä leikkimässä uudella pihallamme pikkupoikien kanssa. Neitonen laittoikin paikat järjestykseen ihan oman mielensä mukaan ja sai pojat juoksemaan perässään ihan miten tahtoi. :-)

Dina vauhdissa.

Dina pitää hauskaa! Santeli, Morris ja Neppari juoksevat perässä ja nauttivat vauhdista.

Tuore tulokas Dina; Santeli, joka ei ole ihan vielä lähtenyt uuteen kotiinsa sekä Neppari, joka etsii vielä omaa kotiaan.

 Ja kuten aina, lopulta ehdittiin vähän kuherrellakin ja puhua hellästi.

Dina ja herrasmieskoiruus Neppari.

Pennut kasvavat

Pennut kasvavat kovaa vauhtia ja harjoittelevat asioita tulevaa elämäänsä varten. Aina jotain uutta jännää opittavana. Osalla on jo oma kotinsa, osa vielä etsii omia kotejaan.

Koko M-pentue.
Osa pojista etsii vielä kotejaan.
Vasemmalta: Neppari, Turri, Santeli, Morris ja pikku-sfinksi Elli.

Pennut ovat kovin innoissaan ulkoilusta ja vaikka takit alussa aiheuttivatkin hirmuisia rodeoravistelukohtauksia, niin pennut oppivat niiden hyödyt todella nopeasti.

Koko porukka takkeineen ekan kerran.

Elli, Turri ja Neppari.

Morris ilmeikkäine silmineen.

Elli, Morris ja Santeli.

Neppari ja kurttujen kuningas Turri.

Helan pennut 6 viikkoa

Helan ja Pyryn pennut ovat tänään jo kuusi viikkoa vanhoja! Aika vilistelee lähes yhtä lujaa kuin hepulin partaalla riehuvat basupennut! :-D
Pennuista osa on vielä vailla omia kotejaan, joten jos kiinnostuit näistä, niin ota yhteyttä.

Välillä pennut malttavat harjoitella poseeraustakin. Näissä kuvissa pennut ovat melkein viisi ja puoli viikkoa vanhoja.

Elli <3

Elli, 5 ½ vkoa.

Elli.

Elli ja Santeli.

Morris.

Morris.

Neppari.

Nepsunen.

Santeli.

Turri.

Turri, 5½ vkoa.

Ilouutisia! Helan pennut syntyivät!

Helan synnytys alkoi keskellä maanantain ja tiistain välistä yötä, pentusten syntymäpäivä on siis 22.12.2015. Synnytys meni hyvin ja pennut olivat pirteitä, hyvänkokoisia ja terveitä. Pentueeseen syntyi tänäkin vuonna neljä poikaa ja yksi tyttö. Kaikki pennut ovat punavalkoisia.

Vaikka synnytys menikin loistavasti ja Hela on yksi parhaista ja näppärimmistä emoista ikinä, pariin ensimmäiseen päivään tuli aivan ylimääräistä jännitystä maidosta tai lähinnä sen määrästä. Ensimmäistä kertaa ikinä koko kasvatukseni aikana maidosta tuntui olevan hieman pulaa. Onneksi asiaan löytyi pätevä lääke ja alkuvaikeuksien jälkeen pennut kasvavat jopa pikkuisen normaalia nopeammin. Ovat siis isoja, pulleamasuisia ja nukkuvat suurimman osan ajasta hiljaisina. Kohta siihenkin tulee muutos, sillä pentujen silmät avautuivat ja nyt ne jo harjoittelevat leikkimistä. Odotettavissa on siis paljon vauhtia ja hauskuutta!

Pariviikkoisten pentujen leikkiminen on lähinnä toisten haukkailun harjoittelua samalla kun pentu yrittää keksiä, miten näitä neljää jalkaa voisi samaan aikaan komentaa. Tulokkaat näyttävätkin aivan vanhan lautapelin haukkaavilta hipoilta. :-)
Tässä kuitenkin kuvia pikkuisista "marsuista", joilta basenjin pennut kyllä alussa näyttävät.

Hela ja tulokkaat. Vasemmalla ainokainen tyttö, Elli.
Siitä alkaen pojat Turri, Morris, Santeli ja Neppari.

Pieniä tulitikkuhäntiä ja vattuvarpaita.

Maitobaarissa.

Pienet kasvavat huimaa vauhtia!

 Helan pojista osa on vielä kotia vailla. Jos haluat vauhdikkaan ja persoonallisen pikku ihanuuden lenkki- ja harrastuskaveriksi, niin näitä kannattaa tosiaan tulla katsomaan.

Heidi 040-701 9559

Pikku-Elli ja emon häntä.

"Ei tartte harjoitella!"
Basenjit ovat kumirankaisia jo aivan luonnostaan.

Söpöläiset! <3
Tämä on muuten piilokuva. Kuvassa on oikeasti peräti 4 pentua.
Jos katsoo tarkasti, niin voi ehkä huomata, että oikean reunan kuono ja etujalka ovat eri pennuista. Melkoinen pentusolmu. :-)

 Nautin niin kovasti aina tästä pentuajasta. Pennut ovat ihania ja emot niin liikuttavan tarkkoja lapsistaan. Hupsuttelevasta Helastakin kuoriutui superäiti, enkä voisi parempaa emoa toivoa! Huikea muutos! Vaikka onneksi se leikkisäkin puoli on edelleen olemassa, sen huomaa nyt kun pennut aloittavat omat leikkihetkensä. Pennut myös oppivat koko ajan lisää ja niistä kasvaa nopeasti ihania persoonia! Jokainen pentue ja pentu on aina aivan omanlaisensa!


Mitä tulee Siken pentuihin , niin tällä kertaa kaikki ei mennyt aivan suunnitellusti. Kaikista etukäteissuunnitelmista, pentuvarauksista ja haaveista huolimatta joskus tulee vastaan pettymyksiä. Tällä kerralla Sikke jäi tyhjäksi eli ei saanut lainkaan pentuja. Olin hyvin pettynyt, kun asia varmistui. Mutta koska molemmilla vanhemmilla on kaikki terveystulokset kunnossa ja voimassa, saatamme kokeilla ensi syksynä uudestaan. Aika näyttää. Unelmissani meillä vilistää jo laatikollinen pieniä mustia hurmureita, mutta ensin on selvittävä sinne asti. Täytyy keskittyä nyt näihin nykyisiin suloisuuksiin täysillä ja haaveilla lisää sitten myöhemmin. :-)