perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kun olet tuomassa ulkomailta Suomeen aikuista koiraa, pentua tai spermaa, ota aina bruselloosi-testi!

Kun olet tuomassa ulkomailta Suomeen koiraa tai spermaa, niin ota huomioon tämä bruselloosista (teksti kopioitu Eviran sivuilta):

Lue erityisesti tuo kohta Leviämisen ehkäisy, sillä siitä näet kuinka huonosti muille koirillesi käy, jos uuden mukana tuleekin bruselloosi laumaan! Valinta on rankka, hyvästi aktiiviharrastus tai hyvästi koirat! Testaaminen etukäteen todellakin kannattaa!

"
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/brucella+canis

Koiran bruselloosi


Koiran bruselloosin aiheuttaa Brucella canis -bakteeri. Eräät muutkin brusellalajit, B. abortus ja B. suis voivat tarttua koiraan.

Eläinlääkärin on ilmoitettava koiran bruselloosin esiintymisestä eläintautilain ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1010/2013 mukaisesti joko kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon. On tärkeää, että ilmoitus tehdään viipymättä, viimeistään tuloksen varmistumista seuraavana arkipäivänä. Kunnaneläinlääkärin on ilmoitettava löydöksestä myös terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille.

Taudin oireet


B. canis aiheuttaa muiden Brucella-suvun bakteerien tavoin kroonisen, useimmiten elinikäisen infektion. B. canis hakeutuu sekä narttujen että urosten sukuelimiin. Etenkin tartunnan alkuvaiheessa bakteereita esiintyy myös imusolmukkeissa, jotka usein suurenevat, sekä veressä ja sisäelimissä. Bakteerit lisääntyvät voimakkaasti tiineessä kohdussa ja aiheuttavat sikiöiden kuoleman ja abortin tyypillisesti tiineyden loppupuolella.

Narttu voi synnyttää sekä kuolleita että eläviä pentuja. Abortin tai synnytyksen yhteydessä ympäristöön erittyy runsaasti bakteereita, ja eritys voi jatkua monta viikkoa. Tartunta on salakavala, koska nartulla saattaa olla välillä myös onnistuneita pentueita. Bakteerien erittyminen lisääntyy juoksuaikana hormonitoiminnan vaihtelun mukaan. Tartunta heikentää nartun tiinehtyvyyttä.

Uroskoirille B. canis aiheuttaa lisäkiveksen ja eturauhasen tulehdusta. Bakteereita erittyy runsaasti siemennesteeseen. Myös urosten virtsassa erittyy bakteereita, mutta vähemmän kuin siemennesteessä.

Täysikasvuisten koirien yleisoireet ovat yleensä vähäiset. Tartunta voi pysyä piilevänä pitkään ja aktivoitua aika-ajoin. Urosten bruselloosi on helpompi havaita kuin narttujen, koska tyypillisenä oireena on kivespussin suureneminen. Tartunnan esiintyessä selkärangan alueella tai nivelissä voi koiralla olla liikkumisvaikeuksia, kipuoireita ja halvauksia. Bakteeri voi aiheuttaa myös silmätulehduksia. Keskushermosto-oireet ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.

Taudin määritys ja näytteenotto


Oireettomien tartuntojen seulontaan käytetään ensisijaisesti vasta-ainemääritystä. Eräät lähisukuiset bakteerit voivat aiheuttaa serologisessa tutkimuksessa virhepositiivisen tuloksen. Virhenegatiivinen tulos on harvinainen, ellei kysymyksessä ole niin uusi tartunta, että vasta-aineita ei ole ehtinyt muodostua. Kliininen tauti voidaan todeta vasta-ainemäärityksen ohella viljelemällä bakteeri kohtuerite-, veri-, virtsa-, sikiö- ja kudosbiopsianäytteistä tai spermasta. Oireettomasta tartunnankantajasta bakteerien osoittaminen on vaikeaa, koska niiden määrä on vähäinen. B. canis on hidaskasvuinen ja sen tunnistaminen on vaativaa. Tunnistus Brucella-suvun tasolle tehdään Evirassa molekyylibiologisin menetelmin ja tarvittaessa kanta lähetetään EU:n Brucella-vertailulaboratorioon lajimääritykseen.

Taudin leviäminen


Pääasialliset tartuntalähteet ovat abortoidut sikiöt, sikiökalvot, kohtuerite synnytyksen yhteydessä tai juoksun aikana sekä urosten virtsa ja siemenneste. Pennut saavat tartunnan infektoituneesta emästä. Uros tartuttaa erityisesti astutuksen yhteydessä. Muissa eritteissä bakteereita on niin vähän, ettei niillä ole merkitystä tartunnan lähteenä.

Bakteerit pääsevät elimistöön suun limakalvon läpi koiran nuollessa eritteitä tai silmän limakalvon kautta. Lyhytaikaisessa kontaktissa tartunta ei kuitenkaan siirry herkästi eläimestä toiseen tai ihmiseen. Saadakseen tartunnan koiran tulee saada suun kautta noin miljoona bakteeria ja silmän sidekalvon kautta noin 10 000-100 000 bakteeria. Koiran virtsaan bakteereita erittyy 1000-1 000 000 / 1 ml.

Tarttuminen ihmiseen


B. canis voi tarttua koirasta ihmiseen. Perusterveille ihmisille tartuntariski oireettomasta koirasta on hyvin vähäinen. Ihmiselle pääasialliset tartuntalähteet ovat koiran abortoitu sikiö tai kuolleena syntyneet pennut, sikiökalvot, kohtuerite synnytyksen jälkeen tai juoksuaikana, sekä uroksen siemenneste tai virtsa. Muissa eritteissä bakteereita on niin vähän, ettei niillä ole merkitystä tartunnan lähteenä. Vaikka ihmisten infektioannosta ei tunneta, ihmiset eivät saa tartuntaa kovin helposti. Tauti muistuttaa muita pitkittyneitä yleisinfektioita, ja oireet ovat useimmiten lieviä. Tietämys B. canis- tartunnan esiintyvyydestä ihmisissä on puutteellista, koska taudilla ei ole tunnusomaisia oireita ja ihmisille sopivia vasta-ainetestejä ei ole yleisesti käytössä.

Ennaltaehkäisy ja leviämisen ehkäisy


Tartunnan ennaltaehkäisy kohdistuu ensisijaisesti tuontikoiriin sekä siitoksessa käytettäviin ulkomaisiin koiriin. Ne tulisi tutkia B. canis -vasta-aineiden varalta. Suomessa tartuntariski on vähäinen.

Brucella-tartunnan leviämisen estämiseksi ihmisiin ja muihin koiriin suositellaan tartuntaa kantavan koiran lopettamista. Jos koiraa ei lopeteta, se tulee steriloida/kastroida, koska tartunta piilee sukuelimissä. Lisäksi suositellaan antibioottihoitoa. Vaikka hoito ei läheskään aina eliminoi bakteereita, se voi pitää kurissa kliinisiä oireita. Oireiden uusiminen ja bakteerien eritys hoidon loputtua on mahdollista. Koiran kontaktia muihin koiriin tulee välttää, eikä koiraa saa viedä näyttelyyn tai muihin koiratapahtumiin.

Jos tartunta on päässyt kenneliin, tulee tartunnan saaneet koirat lopettaa ja kaikki muut kennelissä asuvat tai tilapäisesti oleskelleet koirat tulee testata B. canis -vasta-aineiden varalta vähintään kahdesti. Vasta-ainepositiiviset koirat tulee poistaa kennelistä. Kennelin ympäristön desinfiointi on myös erittäin tärkeää. Tavanomaiset desinfektioaineet tehoavat hyvin, esimerkiksi klooripitoiset aineet ja peroksidihapot, kuten Virkon. Jodipitoiset desinfektioaineet ovat tehokkaita.

Taudin esiintyminen Suomessa ja muualla


B. canis -tartuntoja esiintyy eniten maissa, joissa hygienian taso on huono ja koirat saavat lisääntyä vapaasti. Tartunta on yleinen Etelä- ja Väli-Amerikassa sekä USA:ssa. Euroopassa sitä on raportoitu mm. Saksassa, Tsekissä, Espanjassa, Ruotsissa, Unkarissa ja Itävallassa. Australiassa ja Uusi-Seelannissa ei todennäköisesti ole koiran bruselloosia.

Suomessa asuvalta koiralta todettiin ensi kertaa B. canis -tartunta vuonna 2008. Kyseessä oli sekarotuinen tuontikoira, jolla todettiin B. canis -vasta-aineita, ja bakteeri myös eristettiin selkärangan välilevystä otetusta kudosnäytteestä. Vuonna 2013 todettiin yhdessä kennelissä usealla koiralla B. canis -vasta-aineita. Tartunnan lähteenä oli ulkomailta tuotu narttukoira. Sen pentueen kymmenestä pennusta viidellä todettiin B. canis -vasta-aineita."

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Hieman hellittää

Nyt alkavat pahimmat opiskelukiireet jo helpottaa. Voin siis jo hetkittäin ottaa mallia tästä rennosta porukasta, joka nauttii kasaeläimen elämästä. Meillä on koirille rakennettu tuommoinen koirankoti, jossa on alhaalla pesäluola ja ylhäällä kattoterassi. Hyvin viihtyvät kaikki siinä katselemassa ikkunasta ulos. Jos enemmän tarvivat tilaa, valloittavat porukalla sohvan. Sitten sitä saakin itse tyytyä nojatuoliin.
Hela, Meira ja Marsu.
Marsu etsii vielä omaa rakastavaa kotia.
Omat koiruudet, lisävahvistuksena Marsu.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kuvaterveisiä Ronilta ja Sasukelta

Tässä tämän talven kuvaterveisiä Ronilta, Perrada Unican Black Dolphin. Jäällä on ollut mukavaa juosta ja lenkkeillä, silloin kun sinne on kelien puolesta uskaltanut mennä. Kiitos kuvista Maija P.


Roni.
Perrada Unican Black Dolphin.
Kuvaterkkuja on lähettänyt myös Sasuke, Perrada Unican Enter Sandman, oman Sikkeni velipoika. Kiitos kuvista Eve V.

Sasuke.
Perrada Unican Enter Sandman.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Marsu ja vanhemmat

Tänä talvena ei oikein ole säiden puolesta ollut helppoa seurata onko talvia ollut tulossa vai menossa. Näissä kuvissa on kuitenkin vielä melko talvisen näköistä. Marsukin jo tuosta hieman kasvanut, kuten ikäisensä pojan kuuluukin. Basenji kun on yleensä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kasvanut melko lähelle aikuiskorkeuttaan jo puolivuotisena. Marsu etsii vielä omaa kotia, lisätietoja Uudet pennut -sivulta.

Marsu on käynyt leikkimässä (ja siinä samalla sosiaalistumassa) isänsä Gurun, Perrada Unican Guru The Great, luona. Siitä riehumisesta on kuulkaa oksat pois, kun tämä parivaljakko irrottelee täysillä.

Marsun äiti Rousku, Yulara Rowan, puolestaan kävi meillä leikkimässä. Marsu sanoi että heippa mutsi hauska nähdä, heilautti häntää pari kertaa ja käveli suoraa tisseille. Pettymys näytti melko suurelta, kun maitobaari olikin jo aikaa sitten sulkeutunut pysyvästi. Jännästi se pikkukoira muistaa herkkupaikat vielä pitkän tauon jälkeen, aikaa kuitenkin mennyt kolmannes sen elämästä tapaamisten välillä. Onneksi mieli parani leikkimisellä ja riehumisella. Sitähän riitti sitten vielä enemmän, kun Rouskun jälleennäkemisestä ilahtuneet Hela ja Meira liittyivät painijoukkueeseen. Tässä kuvia molemmista kohtaamisista.
"Kukas tuo on?"
Marsu-poikanen ja isukki Guru. Tämän jälkeen leikki olikin sitten sen verran riehakasta, ettei kunnollisia kuvia enää saanutkaan ;-)
"Hei äiti!"
Tässä Marsu sanoo emolleen kaikilla pienen koiran elekieleen mahtuvilla konsteilla olevansa ihan pikkuinen koira vielä ja onpa hauskaa nähdä.
Koiran elekielen ymmärtäminen helpottaa sekä omistajan että koiran elämää suuresti.
Hyvä perusteos aiheesta on Turid Rugaasin kirjoittama Rauhoittavat Signaalit. Tämä olisi ensimmäinen kirja, jonka haluaisin koira-ajokorttia varten pakolliseksi tentittäväksi. 
Perrada Unican John Carter, Yulara Rowan.
"Heiii! Onpa hauskaa nähdä taas!"
Ja siitä se leikki sitten alkoi!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kuvaterveisiä Lunalta ja Intolta

Saimme kuvaterveisiä tämän talven pennuiltamme, Lunalta ja Intolta. Hauskan näköisiä tenavia. On ulkonäkö kokolailla muuttunut ihan vain korvien pystyyn nousemisen myötä. Velipoika Marsulla (joka vielä etsii omaa rakastaavaa kotia) nousi korvat ensimmäisenä tästä pentueesta.
Kiitos kuvista Heidi U. ja Jenna S.

Luna.
Perrada Unican Joy Of Existence.
Into.
Perrada Unican Jumping Into Luxury.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Shiro

Näin tässä reissuillani myös Shiron, Perrada Unican Happy Sam'N Green Sky, omistajansa Nooran kanssa. Olipa hauska päästä näkemään teitä! Kiitoksia myös herkullisesta ruuasta ja erinomaisesta ruokaseurasta!
Tässä muutamia kuvia raidallisesta vekkulipojasta, hän on sitten suloinen!
Näin harvinaisen erinomaisesti voi radallisessakin basenjissa otsarypyt näkyä, vaikka on salamalla otettu kuva.
Pikku veitikka.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Koira etsii omaa kotia

Nuori energiapommi, basenji-poika nimeltä Marsu etsii omaa kotiaan, jossa voisi toteuttaa kotibasun velvollisuuksiaan aina yhtä aurinkoisesti. Marsu, Perrada Unican John Carter, on kiltti ja aina yhtä hyväntuulinen hellämielinen hurmuripoika. Tämä on sen luokan suloisuus, että kaikki aina ihastuvat sen aurinkoiseen luonteeseen ja persoonalliseen ulkonäköön. Emme ole vielä löytäneet tarkat vaatimuksemme täyttävää kotia tälle pikku hurlumheille. Jos olisit valmis avaamaan sydämesi ja kotisi tälle veitikalle, ota vapaasti yhteyttä.

Marsu on jalostustoimikunnan hyväksymästä yhdistelmästä, sen molemmat vanhemmat täyttävät kaikki rodun pentueelle asetetut terveysvaatimukset. Marsulla on paljon potentiaalia vinttikoirien juoksukilpailuihin, agilityyn, metsästykseen ja moneen muuhunkiin harrastuslajiin. Lisätietoja löytyy "Uudet pennut" -sivulta.

Tämän hetkisten omien opiskelu- ja muiden kiireiden takia olen helpoimmin ja nopeimmin tavoitettavissa puhelimitse. Sähköpostiakin voi laittaa, mutta vastauksen kanssa voi kestää pari päivää. Suosittelen siis soittamista.

Heidi K
040-701 9559

"Olisitko valmis avaamaan kotisi ja sydämesi minulle?"

Meira ja kovin samannäköinen isänsä Valtteri. Keskimmäisenä kuvassa mukana Marsu.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Basenji jää auton alle helposti

Taas kuulimme surullisen uutisen nuoresta auton alle jääneestä basenjista. Kyseistä koiraa oli ulkoilutettu irti ja lenkillä se oli sitten kohdannut auton - kohtalokkain seurauksin. Auton ja basenjin yhteenotoissa häviölle jää aina koiraparka.

Tämä nuoren koiran surullinen kohtalo ei ole edes harvinainen ja siksi se on vielä surullisempaa! Kasvattajat puhuvat tästä joka vuosi, aina ja kaikkialla. Ja silti joku kokeilee aina onneaan. Vuosittain kuulemme näitä viestejä, ja sehän siinä niin harmillista onkin.

Toivoisin, että omistajat kunnoittaisivat koiraansa ja sen viettirakennetta siinä määrin, että joko pitäisivät koiriaan irti vain aidatuilla alueilla tai vaihtoehtoisesti voisi sitten todella panostaa siihen luoksetuloon, siis todella kouluttamalla kouluttaa sen niin varmaksi kuin sen nyt näin vinttikoiran tyyppisellä koiralla vain voi. Riskipeli on aina riskipeliä ja tässä tapauksessa hinnan omistajan itsevarmasta "ei meille mitään satu" -asenteesta maksaa koira.

Basenji on jalostettu käytännön töissä riistaviettiseksi ja itsenäiseksi. Sen tehtäviin on kuulunut evään metsästäminen niin itselleen kuin omistajalleen. Vietti on vahva myös täällä länsimaisen kulttuurin keskellä. Kukaan ei ole vielä keksinyt keinoa kertoa suoraan geeneille ettei niiden palveluksia tarvita kuin vinttikoiraradalla.

Omistajalle tämä vietti voi tulla yllätyksenä. Osittain siitä syystä, että nuori basenji pysyy melko helposti mukana, se vasta katselee maailmaa ja opettelee elämää. Siksi omistaja voikin yllättyä ikävästi, kun ensimmäisen syksyn ja talven kuluessa tuleekin se hetki, jolloin basenji painelee tiehensä. Kuten kaikki teinit, koirakin aikuistuu ja haluaa kokeilla omia "siipiään". Jos molemmilla on tuuria, nuo kuvaannolliset siivet eivät muutu enkelin siiviksi kuten tässä tapauksessa kävi.

Tervetuloa Suomeen Ozzy!

Helmikuussa hain Suomeen pikkuisen mustan aarteen Ruotsista. Tervetuloa Suomeen Ozzy, Lyckebos Black Sabbath! Ozzy ei tule asumaan täällä meidän luonamme vaan ihan omassa kodissaan Turun lähistöllä. Silti, jos kaikki menee hyvin ja aikanaan terveystestitkin suunnitelmia puoltavat, Ozzylla on sanansa sanottavana jalostussuunnitelmiimme. Olen tunnetusti viehättynyt afro-linjaista basuista ja niinpä Ozzynkin isoisä on tuotu suoraan Afrikasta. Toivottavasti saamme tätä kautta lisää tervettä vaihtelua rotuumme, tietenkin mukavan luonteen ja rotutyypillisen ulkonäön kera.

Oli mukavaa nähdä samalla reissulla vanhoja tuttuja. Ozzyn isän kasvattaja on oman Rouskumme kasvattaja, Rouskun emä on näitä uusia suoraan Afrikasta tuotuja ja rotuun otettuja basenjeja myös.

Tervetuloa Suomeen pikkuinen Ozzy!
Ozzy, Lyckebos Black Sabbath.
"Kunhan tässä katselen uusia maisemia. Ikkunatkin sijoitettu basu-ystävälliselle korkeudelle."
"Oo! Ihana leikkikaveri" ihasteli Ozzy Taunoa!
Heidi ja Ozzy.
Kuva Sirpa Sirkiä.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Uusia kuvia Elmasta ja Carlasta

Elma, Perrada Unican In The Garden Of Elma, ja basukaverinsa Carla, Mutshima Daddy's Daughter, kävivät täällä pitkästä aikaa moikkaamassa meitä pariinkin kertaan. Vielä omaa ihanaa kotiaan etsivä Marsu oli uusista koirakavereista aivan riemuissaan, remuamisesta ei meinannut tulla loppua ollenkaan.

Elma oli aivan onnesta mykkyrästä siskojen jälleennäkemisestä, niillä olikin mukavaa keskenään. Carla taas taisi hieman ihastua Valtsuun, hieman flirttailulta vaikutti. Marsukin osallistui kaikkeen mahdolliseen toimintaan, myös tämän talon uusimman tulokkaan Rekun syynäämiseen. Kuviakin tuli otettua.

Elma ja Carla.
Perrada Unican In The Garden Of Elma ja
Mutshima Daddy's Daughter.
 
Elma. Carla katselee tyynenä taustalla.
Elma.
Kasaeläimet Elma, Meira ja Hela.
Näin söpösti ja viattoman näköisesti poseeraavat Marsu ja Elma yhdessä.
"Hahaa! Vai viaton! Kun vaan tietäisitte mitä koiruuksia minulla on mielessä", hekottelee Elma.
"Mikäs se tämä Rekku on?"
Marsu, Rekku ja Elma.
Näin vanhana basenjistina sitä tietenkin toivoisi koko kolmikolle ainakin kolme numeroa pienemmät korvat, mutta valitettavasti on jo ihan liikaa kasvattajia, joilla ulkonäkö menee jalostuskriteereissä ohi terveydestä. Saahan sitä kuitenkin haaveilla, että joskus oltaisiin basujenkin kanssa rotuna siinä terveydellisessä tilanteessa, että voisi keskittyä korvienkin kokoon tosissaan.