lauantai 13. joulukuuta 2014

Mount Mamman valloitus

Uusia pentuja ja niiden temppuja odotellessa tuli muisteltua edellisiä katraita ja niiden veikeyksiä.
Tämä on hieman vanhempi tarina. Silloin kuvattiin sentalvisia pentuja ja koko katras vilisteli pitkin eteistä suurella innolla. Paitsi yhtäkkiä yksi puuttui. Elma oli kateissa.

Ennenkuin paniikki ehti iskeä, karkulainen keksittiin akvaarion takaa. Selitykseksi sanon, että eteisessä on isompi metrin mittainen allas katselukorkeudella. Sen alla on ison altaan pohjan kokoinen taso, jolla on paljon pienempi allas aivan tason etureunassa. Niinpä pikkualtaan takana on pieni hylly, jolla koiranpentu voi näppärästi kiivetä. Koska vieressä oli toisella puolen seinä ja toisella toinen pikkuallas, hyllyltä pääsi pois vain takakautta. Tässä kohdassa Elma ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Alhaalla oli pimeää ja huiskivia käsiä, ylhäällä hyllyn päällä valoisaa ja altaan läpi näkyivät sisarukset ja ihmiset. Oli melkoinen työ saada keploteltua tenava hyllyltä alas ja oikeaan suuntaan. Ei mikään nautinto itselle.

Sankarin sisarukset sen sijaan nauttivat tapahtumasta suuresti. Mitäs Elmasta, mamma makasi mahallaan lattialla ja siinähän syntyi aivan loistava kiipeilypuu. Ähinää ja puhinaa ja vinkeitä heilahteluja, mikäs sen kiinnostavampaa.

"Oo-hops! Hirmu korkea vuoristo tässä!" tuumailee Dina.
"Mitäs täältä löytyy?"
"Entäs täältä?"
"Mitä siellä on? Ai, siskohan se siellä!"
 
"Hahaa! Kerrankin yletyn hyvin tähän Äiskän nutturaan!"
Meirakin tuli katsomaan mitä kivaa Dina puuhaa.
"Oi! Äiskän nuttura!"
"Otankin sen tästä mukaani", tuumii Meira.
"No mitä ihmettä? Onpas se nyt tiukassa!"
"Kumma juttu, ei se nyt irronnut. Ihan kuin se olisi kiinni jossakin."
"No, jyrsin sitä ihan tässä paikallaan sitten", Meira pättää.
 Ja löytyihän se Elmakin lopulta.
"Valoa!"
"Melkein eksyin ja jäin jumiin. En kyllä enää mene moisiin koloihin!"
"Paitsi se yksi kolo jäi kyllä haistelematta. Mitäs jo kävisin vähän katsomassa uudestaan...."
Kiitos kuvista Anni T.

torstai 11. joulukuuta 2014

Odottavan aika on pitkä. Basenjin pentuja 2014.

Odottavan aika on tunnetusti pitkä. Tällä hetkellä odottelemme innostuneina tämän talven pentueiden syntymää. Meille on siis tulossa basenjin pentuja talvella 2014/2015, itseasiassa kahdesta eri yhdistelmästä. Lisätietoja on myös tuolla uudet pentueet sivulla.

Alkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuneet, vaan lupaavia uroksia karsiutui pois käytöstä terveystestien tulosten perusteella kesän kuluessa useampikin. Näihin nyt tuleviin yhdistelmiin olemme tyytyväisiä niin odotettavissa olevan terveyden, luonteen kuin ulkonäönkin puolesta.

Ensimmäisen pentueen emä on supersuloinen jodlarityttö Elma, Perrada Unican In The Garden Of Elma. Elma on hyväntuulinen ja helläluontoinen energiapakkaus, joka edelleen muistaa täällä luonani asuvat siskonsa erittäin hyvin. Tätäkin kirjoittaessani banaanilaatikossa on ruuhkaa, kun Elma siskoineen lepäilee siinä sulassa sovussa läheisyydestä nauttien. Näillä tytöillä on kyllä täyden kympin luonne kaikilla. Elma on terveystutkittu Suomen basenjikerhon vaatimusten mukaisesti. Pentue täyttää kaikki terveysvaatimukset.

Elman sulhaseksi valikoitui vanhempi herrabasu Hollywood, Taqsim Signet Nimbin. Hollywood on jo kymmenen vuotta täyttänyt ja edelleen terve uros, joka on myös asianmukaisesti terveystestattu. Hollywood on mukava ja hieman mukavuudenhaluinenkin herrakoira, joka tulee loistavasti myös laumassa toimeen. Hollywood on tuotu Suomeen suuren veden takaa USAsta.

Koskapa Hoo on mustavalkoinen, odotettavissa on punavalkoisten lisäksi myös mustavalkoisia pentuja. Pentueen laskettu aika on 14.12.14. Jos tämä toteutuisi, niin kyseessä olisi todellinen juhlapentue. Silloin tulee kuluneeksi tasan viisitoista vuotta ensimmäisen pentueeni syntymästä. Pentujen luovutus on juuri hiihtoloman kynnyksellä. Elman valtaisan suuren masun perusteella odottelemme suurta pentuetta, joten voinen vielä joillekin pennuille kotia etsiä. Odotettavissa on aktiivisia, elegantteja, viehättäviä ja iloisia pikku basenjeja tälle talvelle. Ota yhteyttä, jos tämmöinen pikkuveitikka kiinnostaa!

Yhteydenotot:
Heidi
040-701 9559
heidi_k18(a)hotmail.com ja tuo (a) on oikeasti se @


Toisen pentueen vanhemmat ovat Wendy, Perrada Unican Good Gadget ja Dante, australiantuonti Mzalia Boy From Oz.

Wendy on iloinen, utelias ja ystävällinen basutyttö, jonka häntä heiluu valikoiduille ystäville varsin tiuhaan. Wendy elää hyvin rakastetun perhekoiran elämää ja on kyllä kaiken rakkauden arvoinen. Sulosilmäinen ilopillerimme on terveystarkastettu, näyttelyissä käynyt ja ihmisten seuraa rakastava.

Wendyn sulhaseksi pitkien kiemuroiden ja tiukkojen valintaprosessien jälkeen valitsimme Danten, joka kuusivuotiaana on edelleen terve. Dante on rautahermoinen lunki jätkä, joka ei tosiaankaan hötkyile turhista. Sillä on silti varsin selvä omanarvontunto ja hyvä itsetunto.

Pentue täyttää kaikki basenjikerhon terveystestivaatimukset. Toivomme pentueeseen punavalkoisten lisäksi myös joitakin trikoloreja pentuja. Osalle onkin jo koti tiedossa, mutta muutamia varauksia voinemme vielä ottaa vastaan. Odotettavissa tähän pentueeseen suloisia, hyväntuulisia, ihastuttavia ja älykkäitä ystäväkoiria. Pentueen laskettu aika on joulukuun puolivälissä.

Molempien pentueiden pennut ovat luovutusikäisiä juuri hiihtoloman kynnyksellä.

lauantai 30. elokuuta 2014

Marsi ja Rowan

Nämä yhteiskuvat ovat keväältä, siltä aamulta jolloin Marsi muutti Ruotsiin. Halusin silloin oottaa perhepotretin, jossa äiti ja poika poseeraisivat yhdessä. Sepä ei ollutkaan helppoa, mutta jotakin sentään saatiin onnistumaan. Tässä muutamia vonkalekuvia äidistä ja pojasta (Yulara Rowan, Perrada Unican John Carter).



torstai 28. elokuuta 2014

Vanhoja herroja matkan varrelta

Tämä koiraharrastus on siitä mielenkiintoinen, että tässä saa parhaimmillaan tuplakierroksen ystäviä. Tietenkin omistajista ja toisista kasvattajista, mutta myös koirista.

Tänä kesänä olen tavannut kaksi vanhaa herraan, joiden tapaaminen lämmittää sydäntä.
Ensimmäiseksi mainitsen Onnin, Artikara Secret Servise. Hän vain on niin kaunis. Näen Onnissa paljon sellaisia yksityiskohtia, joita rodussa oli varsin yleisinä ja tyypillisinä niinä aikoina kun itse aloitin basenjiharrastuksen pari vuosikymmentä sitten. Nyt osa niistä on syystä tai toisesta jo kadonnut. Mutta onneksi on vielä Onni, jota ihailla.
Onni kurkistaa.
Onni, Artikara Secret Service. Erittäin kaunis ja tyylikäs vanha uros.
Toinen vanhempi herrakoira on jo todellinen vanhus. Zico, Hanishan Pop On The Top, täyttää tänä vuonna jo 14 vuotta. Kuulo on jo heikentynyt, mutta nenä pelasi hyvin ja paljasti kaikki kätkeytymistä yrittävät lihapullat erittäin tehokkaasti. Oli myös jännä huomata, miten helposti koiranen reagoi käsimerkkeihin ja alkoi seurata niitä. Aikoinaan oma Suhinani oli kuuro vanhus myös, silloin juuri opettelin käsimerkkien käytön. Zico on aikoinaan nuorempana ollut isäkin kahdelle pentueelleni. Oli mukavaa huomata, että se oli edelleen kunnossa.
Zico, Hanishan Pop On The Top.

tiistai 26. elokuuta 2014

Ozzy elikäs Pappi

Pieni musta vonkale osallistui elämänsä ensimmäiseen pentuluokkaan ja sijoittui neljänneksi. Samalla reissulla Ozzysta, Lyckebos Black Sabbath, otettiin myös uusia kuvia. Pieni mies on kasvanut hienosti ja on vielä muutenkin tyypillinen basu. Näissä kuvissa pikkumies on likipitäen kahdeksan kuukautta.

Kiitos kuvista Sirpa ja Anni.
Lyckebos Black Sabbath, 8 kk.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Forssan näyttely

Seuraavia näyttelyitä odotellessa voin yrittää taas selättää uutisvirtaa pala kerrallaan, tällä kerralla vuorossa onkin varsin mehukas pala. Mikke, Perrada Unican Impressive, kävi aivan kesäkuun lopussa näyttelyssä Forssassa. Junioriluokassa oli tiukka kilpailu. Tuomari Tino Pehar juoksutti meitä sateesta liukkaalla ja mutaisella nurmikolla kerran toisensa jälkeen. Lopulta luokan voittajaksi selviytyi Mikke. Kakkoseksi selvinnyt pitkäjalkainen punainen basupoika oli kyllä oikein kaunis sekin. Taisivat olla ensikertalaisia molemmat, koira ja emäntä. Siinä oli kyllä oivallinen paikka kasvattajan kehua kasvattia omistajineen, hieno suoritus ja hyvin treenattu koira. Itse ainakin olen aina niin tyytyväinen kun omistajat jaksavat harrastaa, ja yritän aina muistaa sen myös sanoa.

Lopulta kaikki luokat sijoituksineen olivat selvillä. Esitin itse Gurua, Perrada Unican Guru The Great. Guru sijoittui ja PU-4. Mikke sen sijaan oli PU-1, sai sertin ja voitti narttujen parhaan ollen samalla rotunsa paras eli ROP.  Löisin vaikka vetoa, että sillä hetkellä onnellinen omistaja antoi anteeksi aika monta syötyä huulirasvaa ja kuulakärkikynää, onni oli käsin kosketeltavaa. Kiitos erinomaisesta esittämisavusta kuuluu jälleen kerran Sanna-Maijalle!

At the end of June our handsome youngster Mikke, Perrada Unican Impressive, went to Forssa dog show. First he won the tough junior class, then best male-class. He got his first CC and was BOB under judge Tino Pehar! We were soooo happy! Our little big boy!

Kuvat Riitta P, Sanna-Maija Helevä/Soile Huomo ja Jevgeni Stasikov.

lauantai 23. elokuuta 2014

Lisää menestystä "lastenlapsille"!

Viime viikonloppuna myös Lakun ja Daxin (Perrada Unican Fly Over Archipelago ja Mzalia Playing Tricks) pennuista kaksi oli näyttelyssä. Raisiossa oli huima menestys sekä Nukalla (Vanguardian Sheza Gal) että sen veljellä Datalla (Vanguardian Special Edition).

Data oli paras uros, sai toisen sertinsä ja oli lopulta VSP! Nuka oli paras narttu, sai ensimmäisen sertinsä ja oli ROP! Onnea kasvattajalle ja koiruuksille omistajineen! Hienosti meni! Kasvattajalle erityisonnittelut, on varsin harvinaista herkkua olla sekä ropin että vespan kasvattaja samalla kerralla! Onnea, onnea, onnea! (Ettekä voi edes aavistaa kuinka onnellinen ja ylpeä Laukun pennuista oli äitini, Lakun omistaja. Taisi siinä pirahtaa pieni onnen ja ylpeydenkin kyynel.)

Last weekend our other "grandchildren", Laku's (Perrada Unican Fly Over Archipelago) son and daughter (Vanguardian Special Edition and Vanguardian Sheza Gal) were both at Raisio all breeds show. And it went so super! Data got his second CC and ended up BOS! Congrats to the breeders and to owner Sirpa! Sister Nuka had her moment too. She got her first CC and finally was Best Of Breed! So happy!
Oikealta: ROP Vanguardian Sheza Gal, VSP Vanguardian Special Edition.
Data, Anni ja serti.
Nuka, Anni ja jälleen serti.
Data, Vanguardian Special Edition.

torstai 21. elokuuta 2014

"Lastenlasten" loistavaa menestystä

Meidän komealla Valtterillamme (Zahleka My Own Way) on tähän ikään mennessä kolme pentuetta. Vanhimmat, Vanguardian kennelin T-pentue Sindan kanssa (Vanguardian Rhythm Remedy), ovat jo kaksi ja puoli vuotta vanhoja. Niistä on tullut omilla tavoillaan kauniita ja upeita, aikuisiakin. Niistä voi siis kaksi vuotta täytettyään tulla valioita. Ja juuri niin on tästä pentueesta ainoana näyttelyissä käynyt Viivi (Vanguardian Token Of Luck) jo tehnyt. Lisäksi se valioitui todella upealla tavalla. Se sai kaikki kolme tarvittavaa sertiä peräkkäisistä näyttelyistä. Eikä pelkästään sertejä vaan ROP- ja VSP-sijoituksia myös.

Our handsome Valtteri, Zahleka My Own Way, has three litters. Oldest ones are now two and half years old, ready to became champions. From his first litter, Vanguardian T-litter, the only individual who has been shown, Viivi, Vanguardian Token Of Luck, has already became a champion. She was shown only four times in official classes until she became a champion. What a beautiful girl! Congrats to breeder Anni and the owners!

Ensimmäisen kerran Viivi sai sertin Helsingin näyttelystä toukokuussa, tuomari oli Mark Cocozza. Viivi oli siellä paras narttu, sai sertin ja oli ROP eli rotunsa paras siinä näyttelyssä. VSP eli vastakkaisen sukupuolen paras oli erittäin kaunis uros Hi-Lite Saturday Night Fever eli Ruuti. Kuvat Anni Toikka.
Helsingissä Viivi (oik.), Vanguardian Token Of Luck, sai ensimmäisen sertinsä ja oli ROP eli rotunsa kaunein basenji. VSP oli kaunis Hi-Lite Saturday Night Fever eli Ruuti.
 Seuraavan kerran sama pari oli vastakkain basenjien erikoisnäyttelyssä Karjalohjalla. Siellä oli tuomarina rodun spesialisti ja erittäin pitkäaikainen harrastaja ja tuomari Sally Wallis. Tällä kertaa Viivi oli VSP sertin kera ja Ruuti ROP. Saavutus oli erinomainen! Vielä kerran onnea Anni ja Viivi taustajoukkoineen!

Ensin Viivi voitti narttujen ison avoimen luokan, sitten PN-luokan.
Lopulta vastakkain olivat taaskin vain Viivi ja Ruuti.
Tällä kerralla Ruuti oli ROP ja Viivi VSP! Onnea voittajille!
Viivi, ylpeä kasvattaja ja tuomarimme Sally Wallis.
Kolmannen ja seuraavan kerran Viivi sai sertin jälleen Helsingin näyttelyssä, ollen jälleenVSP. Siellä se myös kolmannen sertin myötä valioitui. Tällä kertaa tuomari oli Barbara Brooker. Onnea upeasta menestyksestä!